Hei!
Haluan yhä tallentaa tarinoitani tänne, sillä viime syksynä hankkimani Little Pullip Red Queen sulautui tähän tarinaporukkaan täydellisesti! Iisaksi paljastunut hahmo oli täydellinen hahmo siihen kohtaan, mikä on ennen ollut minullekin syvä aukko, mutta nyt se on alkanut pikkuhiljaa kaventua...
Kronologisesti tämä tarina on vanhin, sillä Meri on nuori ja Livia ei ole vielä syntynytkään ensimmäisissä luvuissa. Kaksi ensimmäistä lukua olen jo tiputellut joskus tänne blogiin. Voisin laittaa nekin osat pian tuonne tarinat -osioon :'D
Tämä postaus ei ole varsinainen tarina. Tämä on karkea tiivistelmä tarinassa tapahtuvista tapahtumista, mistä haluan teillekin kertoa!
(Ei hitsin tää tarina on todella pitkä jos koskaan jaksan kirjoittaa niin paljon yhtä tarinaa...)
Isabella Sybil Clayton -> "Iisa"
Oman elämänsä kuningatar.
Oman kartanonsa emäntä.
Mutta matka on ollut vaikea.
Suku on pahin, sillä Iisan on täytynyt olla ahkera, muuten sai selkäänsä lapsena.
Ainoana lapsena oppii kuitenkin pitämään puolensa.
Veri on vettä sakeampaa.
Iisan äiti on velho, isä ihmisestä syntynyt.
Ristiriitojen ja riitojen ympäröimänä mikään ei pysy pystyssä.
Iisan isä katosi, lähti tiehensä äidin sanojen mukaan.
Äiti taas erakoitui kellariinsa ja tulee esiin vain harvoin ja antaa nykyään Iisan johtaa kartanoa kuin omanaan. Mutta velhon silmän alla ei tunne olevansa kotona.
Iisa rakastaa luontoa, metsää kartanon ympärillä. Hän kiinnostuu kasveista ja rohdoista, kysyy niistä äidiltään, joka Iisan yllätykseksi mielellään opettaa aiheesta.
Näin alkoi Iisan matka velhoksi.
Livia Mielo Seljantytär pujahtaa uteliaana ulos, kun kukaan ei katso. Hän oli saanut Merin suuttumaan, ja nyt sisko ei halua nähdäkään häntä. Eikä vanhemmat ehdi töiltään aina Liviaa vahtimaan.
Kyllä Livia tietää, ettei ole normaali, kyllä hän ymmärtää, ettei saa koskea mihinkään. Mutta ei hänen perheensä voi häntä aina neljän seinän sisällä pitää! Eihän?
Ei aikaakaan kun Livia löytää itsensä läheisestä metsästä. Hän kävelee kauan ja kääntyy takaisin. Pian hän tajuaa eksyneensä. Uteliaana hän kuitenkin jatkaa matkaansa metsässä.
Lopulta hän päätyy kartanon pihalle. Läkähtynyt tyttö kysyy heti ensimmäiseltä vastaantulijalta, onko pitkä matka kylään.
Kukkia hoitava Iisa katsoo tyttöä ja kertoo, että kartanolta on vähintään päivän matka kylään aikuiselta ihmiseltä.
(Tässä kohtaa on hyvä kai kertoa, että Livia on tässä kohtaa ihmismielessä ihan ihmislapsi, varmaan siinä 4-5 v hujakoilla, mutta tarinan tapahtumien takia hän on haltijaveren myötä n. 8-9v älykkyystasolla.)
Livia säikähtää. Meri on taatusti raivoissaan ja vanhemmat huolissaan.
Iisa puolestaan kokee huolestuneisuutta tyttöä kohtaan ja pyytää häntä jäämään kartanoon yön ylitse.
Yön nukkunut Livia tajuaa vasta aamun sarastaessa, kuinka upeaan kartanoon on päätynyt. Hän seikkailee muiden vielä nukkuessa ja löytää tien kellariin...
Tapaaminen Iisan äidin kanssa oli yksi pysäyttävin hetki Livian lapsuudessa. Se jäi ikuisesti hänen mieleensä.
Se sai Livian jäämään kartanolle niin pitkäksi aikaa, että hänet löydettäisiin.
Rianna Merethe Vellamo / Ihmisnimi: Meri Seljantytär
Meri oli raivoissaan kun tajusi virheensä ja tajusi Livian käyttäneen häntä hyväkseen päästäkseen pois talolta. Aluksi meri ei ollut edes halunnut nähdä häntä eikä osannut siksi huolestua, vaikka sisko katosikin hetkeksi hänen näköpiiristään.
Vasta päivän käännyttyä iltaan vanhempien huolen myötä Meri tajusi, kuinka ison virheen hän oli tehnyt. Sisko oli totisesti kadonnut.
Vanhemmat kyselivät Meriltä kaiken mahdollisen ja suuttuivat hänelle. Meri suuttui takaisin ja lähti ulos talosta, osin raivoissaan, osin huolestuneena.
Meri kulki jonkin aikaa metsässä etsimässä Liviaa tuloksetta.
Epätoivon syvimmällä hetkellä ilmestyi tuttu Lumikko hänen luokseen kaikkien näiden vuosien jälkeen. Meri pyysi Lumikolta apua ja Lumikko johdatti Merin järvelle, jossa Merethe ja Victoria kohtasivat jälleen toisensa.
Tuo omituinen kohtaaminen on yhä vähän hämärä itsellenikin, joten jätän Merehten ja Victorian katkeransuloisen ja raastavan suhteen hetkeksi vielä hioutumaan.
Victorian avulla Meri kuitenkin lopulta löysi siskonsa kartanosta, jonka olemassaolo oli salattu puiden kätköihin. Epäilysten herätessä, Meri suorastaan raahasi Livian takaisin kotiin.
Mutta Livian ajatuksiin oli jo asetettu ajatus velhoksi tulemisesta.
Victoria Lincoln istui järven rannalla eikä osannut yhtään odottaa, että Lumikko toisi tullessaan henkilön vuosien takaa. Mitä hän edes voisi sanoa?
Hän odotti tytön puhuvan ensin.
Victoria ei tietenkään voinut sanoa kaikkea, vaikka olisi halunnut. Hän pystyi kuitenkin auttamaan Meretheä, niin kuin oli joskus aikaisemminkin kokenut tehtäväkseen.
Metsän tyttärenä Victoria löysi puiden avustuksella reitin kartanolle. Sentään kaikki puut eivät olleet velhon, vaan osa oli metsän kansan väkeä.
Victoria jäi tarkkailemaan sivuummalle ja varmisti, että Merethe ja tuo lapsukainen, Livia, pääsisivät lähtemään kartanolta ehjin nahoin.
Ihme kyllä, nuo kaksi tyttöstä onnistuivat poistumaan kartanosta - mutta ei Victorian mielestä. Kartanon salat kiinnostivat häntäkin ja tajutessaan, mitä kellarin emäntä oli puhunut Livialle, hän todella etsisi vielä nuo kaksi tyttöstä käsiinsä.
Merethen ja Livian kohtalo alkoi kalvamaan häntä siitä päivästä lähtien ja hän todella pelkäsi, mitä tapahtuisi, jos hän astuisi Merethen elämään jälleen kerran...
Alisa Lumiella Frost ei ole vielä löytänyt paikkaansa missään tarinassa, mutta hän tuli samassa paketissa Iisan kanssa! Se oli joskus muistaakseni viime marraskuussa, viikon 47 aikana?
Molemmat ovat todellakin tulleet jäädäkseen!
En kestä kuinka suloinen hän on! <3
Kiitos ystävälleni kun aina jaksaa kuvailla kanssani <3
Ja kiitos myös teille, jotka luitte tämän postauksen!
Tällee pikkuvarvas murtuneena ja melkee 3h päikkärit nukkuneena, en tietenkään saanut unta, niin oli oivallinen aika kasata tää postaus tällee ihmisten aikaan yöstä 8) Miksi se inspiraatio tulee aina tähän aikaan? Tosin suurin osa tekstistä oli valmiina paperilla, vähän vain muuttelin ja lisäilin lauseita.
Tavataan seuraavan tarinan parissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti