torstai 19. tammikuuta 2017

Haaste


Moi tyypit! Itse olen ollut tässä hiukan kipeänä ja olen keskittänyt voimavarani siihen, että olen raahannut itseni kouluun. 
Tarina seisoo, sillä oon näköjään unohtanut seuraavasta osasta kuvata ensimmäiset kuvat nukkekodissa..., ja se nukkekoti edelleen on kotikodissa Jyväskylässä. Et tää on tällaista Tampere-Jyväskylä välimatkan sahaamista eestaas. Pahoitteluni!
Mutta siis kuten otsikosta voi lukea, sain ensimmäisen haasteeni. Ja päätin sen tehdä saman tien. Älkää kysykö mun logiikkaa postauksien teosta ja aikatauluista. Sellaista ei ole olemassa. 
Kyseessä on siis haaste, jossa pitää kertoa, millä perustein liityn blogien lukijaksi.
Ja tietysti ihana blogini lukija Kiki antoi minulle tämän haasteen :3

Haasteen ohjeet:

1. Kirjoita haasteen ohjeet

2. Kirjoita asioita, mitkä otat huomioon kun liityt blogiin.

3. Pane postaukseen halutessasi esim. kysymyksiä "Katsonko kuvien laadun yms..."

4. Lopuksi kokoa tärkeimmät asiast, millä liityt blogeihin.

5. Haasta väh. 5 blogia tähän samaan haasteeseen.


Mitä ajattelen bannerista?

Kun päätyy uuteen blogiin, bannerihan siihen tupsahtaa heti ensimmäisenä. Jo siitä voi huomata laadusta, nukeista ja ihmisestä paljonkin asioita. Toki kaikki panostaa banneriin, mutta joskus ei niin vakuuttava banneri on laittanut minut epäröimään. Tuntuu kuin banneri ei vastaa siihen, mitä ihminen ekaa kertaa ajattelee tullessaaan uuteen blogiin; Mistä tässä on kyse?
Kun kyseessä on nukkeblogi, se tulee ilmi bannerin tekstistä tai kuvista. Aina nimittäin nukkeblogin bannerissa ei ole nukkien kuvia, mutta usein silloin sivuston nimessä on sana "pullip" tai "doll", josta tietää millaisella sivustolla on. Itse tykkään nähdä heti bannerissa kirjoittajan nukkeja, joista hänet sitten tunnistaa kaikkien joukosta. Tämä toki ei ole välttämätöntä että tulisi muistetuksi.
Banneri kertoo myös ihmisestä. Tai ainakin minusta se kertoo sen, etten ole ottanut selvää bannereista, en ole tehnyt työtä sen eteen ja että haluan tukea enemmän tähään pullip porukkani luomaan nimeen "Groupmini":in. Toki voisin kehittää jonkin kivan bannerin tämän nimen kanssa, mutta... en ole saanut aikaiseksi, okei?



Missä järjestyksessä luen blogia?

Bannerin vilkaistuani silmäilen heti ensimmäisen postauksen. Saatan joskus liittyä joskus lukijaksi jo sen perusteella: Koska hän on postauksen tehnyt, onko siinä useita ihania kuvia, kuinka paljon itse innostun juuri tämän tyypin nukeista, kuinka tämä tuo nuket esiin, onko niissä jotain erikoista? Kyse on paljon omista sen hetken ajatuksistani, mutta tietysti myös henkilön omasta aktiivisuudesta ja tavasta pitää blogia (myönnän etten itse ole kauhean helppo...).
Sitten palaan sivun ylös ja tajuan katsoa, mitä kaikkea blogissa on; tarinaa, nukkeprofiilit, tutoriaalit, kirjoittaja itse, jotain spessua? Innostun usein lukemaan tarinoita ja katson, kuinka kirjoittaja suhteuttaa kuvat ja tekstit yhteen. Myös selkeä kirjoitusasu on plussaa. Tarinan pituus (tai napakkuus?) ja kuvien vangitsevuus (ei paineta!) ovat myös plussaa.


Muuta sanottavaa?

Mä en hallitse näiden kysymysten rajaamista, oon puhunu kahdessa oudossa kysymyksessä myös paljon muutakin: Katson blogin perusilmettä. Sen ulkoasua ja tekstiä. Katson koska viimeksi on postattu, vähän myös vilkaisen kuinka usein postauksia on tullut. Katson myös kuvien laatua. Lukijamäärä minun tulee huomattua vasta kun itse olen miettimässä, alanko seurata blogia vai en. Joten se ei ole vaikuttanut päätöksiini tähän mennessä lainkaan. Luen mitä tykkään lukea, seuraan ketä haluan. Mielestäni jokainen saa valita ihan itse ketä seuraa. En edes pidä omistani linjoistani niin tiukasti kiinni.


Tiivistelmä:
Katson banneria ja blogin perusilmettä.
Katson, onko henkilö tehnyt nukketarinaa.
Katson, koska viimeksi on postattu.

...ja kaiken tän jälkeen musta tuntuu et mä olen se, joka tarvitsee bannerin.


Tajusin juuri, etten ole kuvannut joululoman jälkeen yhtään Pullippejani. Nää kaikki kuvat on vähän sieltä täältä. 1, 2, 4, 5 kuvat oon ottanut viime vuoden helmi-, maalis- ja huhtikuussa kun oon ollut Karkussa! Kolmoskuvan löysin koneelta ja sillä olen joskus osallistunut kuvakisaankin! Kuudes kuva on... joskus vuosi sitten otettu? En edes muistanut tuollaista kuvaa, mutta se oli liian nätti unohdettavaksi!

Ja oon surkee haastamaan ketään, mutta kai mä nyt joitain keksin...

Emzi ja Lozi (heywereallmadhere.blogspot.fi)
Inka (doll-thing.blogspot.fi)
Veera (nowdollalwaysdoll.blogspot.fi)
Hobitti (mypieceofthecakepullip.blogspot.fi)


Hellurei~

torstai 5. tammikuuta 2017

Vieras


Päivää ja Hyvää Uutta Vuotta! 
2016 meni ja 2017 tuli. Voisin omasta puolestani sanoa, että oli jo aikakin. Vuonna 2016 tapahtui niin paljon kaikkea. Niin itselleni kuin pullipeillenikin. Mutta siitä on vain vähän aikaa kun kokosin jonkinlaista koostetta pulliphistoriastani, joten tuntuu oudolta toistaa samoja asioita. 

Olen viimepäivinä pyöritellyt nukkieni tarinaa ja miettinyt paljon tarinaan liittyvien asioiden setvimistä. Tämän seurauksena, olen sekä tänään että eilenkin kuvannut matskua, joita olen ajatellut käyttää kahdessa seuraavassa osassa. 
Haluan sanoa vielä ennen kuvia, että en oikeasti yhtään tiedä kuinka pitkä tästä tarinasta oikein tulee. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että on niin paljon asioita setvittämättä ja uusia ideoitakin on tässä tullut.
Mutta sen enempää spoilaamatta, mennään itse tarinaan!










Livia: Ihmiset hei! Onko teillä täällä ruokaa?


Mia: Juu oota hetki!


Madame: Kuka se oli? Miten joku on päässyt tänne sisään?


Mia: Liviahan se on. Pikkuserkkuni siis. Kysymykseesi, Madame, ei häntä tarvitse kutsua. Hän usein ilmestyy kun häntä tarvitaan.

Violet: Miten se on mahdollista? 


Mia: Kysy sitä häneltä, minä menen vaihtamaan vaatteet ja laitamaan ruokaa. Paitsi että haluatko sinäkin, Violet, vaihtaa vaatteita? Minulla on joitain.

Violet: Kiitos, Mia, mielelläni.

----------


Madame: ...eli, sinäkö se olit, joka mursi kirouksen?

Livia: Tottakai! Miten muuten luulet päässeesi Zillan kirouksesta? Jos en olisi tullut paikalle, olisitte yhä kirouksen sisällä.


Violet: Miten osasit tulla paikalle?

Livia: Velhon vaistolla. Sitäpaitsi siitä on ihan liian kauan kun viimeksi vierailin täällä.


Mia: Toisin sanoen siitä on ikuisuus.

Violet: Livia kuule...


Violet: Onko sinulla jotain neuvoa toisen velhon kirouksen purkamiseksi?

Livia: Pakota kyseinen velho purkamaan se jollain verukkeella - Mutta jos kyse on Zillasta, unohda koko juttu.


Violet: ENKÄ UNOHDA! Pakko olla jokin keino! *tiputtaa omenan lattialle*


Madame: Violet rauhoitu...

Violet: Enkä rauhoitu! Poju on asunut sisälläni jo kauan ja siskoni on koira! Kuka voi olla tässä tilanteessa rauhallinen?!

Poju: Minä?


Violet: Turpa tukkoon siellä!! Poistu minusta ja vähän äkkiä!

Poju: Sinä tiedät ainoan tavan.


Livia: Pyydä Zillaa muuttamaan sinut koiraksi.

Muut (myös Poju): Täh??


Livia: Olen kuullut muulloinkin ihmisen sielun olevan toisen sisällä, mutta en usko, että se mahtuisi koiran sieluun. Tapahtuisi repeämä ja voisit päästä Pojusta eroon.


Mia: Entä jos tämä uskomuksesi on väärä?

Livia: Silloin Violet saisi ainakin elää siskonsa kanssa koirana.

Violet: Entä Poju? Olisiko hän yhä ruumiissani, vaikken itse olisi siinä enää?


Livia: Uskoisin niin.

Mia: Mitä sinä olet oikein opiskellut? Etkö tiedä mitään varmaksi?

Livia: Itseasiassa en ole ollut vähään aikaan koululla kun olen ollut harjoittelussa. Mutta siitä olen varma, ettei velhoihin, varsinkaan Zillaan, kannata luottaa.

Mia: Livia... sinäkin olet velho.

Livia: Tottapa turiset.

*huoneeseen lankeaa hetken hiljaisuus*


Violet: Haluaisin puhua kanssasi kahden, Livia.

Livia: Sopiihan se.

Mia&Madame: *katsovat Violettia ja poistuvat*














Pätkäisen tästä poikki!
Tuntuu kuin en olisi ikuisuuksiin muokannut kuvia, kun tuli tällaista jälkeä. Toi on vaan aina paha yrittää kuvata sisällä ja vielä tuossa nukketalosas tuntui, että toi keittiö on nukketalon hämärin huone jostain syystä >.< yritin edes vähän lisätä valon määrää, mikä sai vähän utuisen tunnun kuviin. Pahoitteluni jos se häiritsee teitä, itse ajattelen, että näin on edes vähän parempi.
Huomaa etten ole mikään medianomi, yksi lähihoitajaksi opiskeleva vain, jolla alkaa koulu ens maanantaina! Pitänee palata tässä joku päivä Tampereelle.
Mutta yritän kuitenkin muistaa tehdä sitä toista osaa tarinaa, mikä on melkein kasassa.
Eipä mulla muuta, hyvää vuoden 2017 alkua!