keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Puheensorinaa Tanssiaisissa


Heips!
Kuten lupasin Instagramin puolella, tänään 21.12. (kattokaa kui maaginen luku),
vastailen teidän jättämiin kysymyksiin :) Niitä ehkä kerääntyi vain kuusi, mutta vastaukseni tulivat sen verran pitkiksi, että näin tämän järkeväksi postaukseksi. 
Mukana on tämän päiväisiä uurastuksen tuotoksiani. Ylpein olen aloituskuvastani, siinäpä oli tekemistä! En edes tajunnut mihin olin ryhtynyt xD
 Saatatte ehkä ihmetellä joitakin vaatteita? Minäkin ihmettelen, että keksin kaivaa legolaatikosta jotain vaatteita..., en edes muistanut niiden olemassaoloa, saati sitä, että ne sopisivat näille! En tiedä olenko yksin täällä ihan lumoutunut, mutta uudet vaatteet tekee näille nukeille (ja mun motivaatiolle) ihmeitä!
Mutta nyt niiden kysymysten pariin :)



Kysymys: Milloin kiinnostuit nukkeilusta?

Nyt tuli paha! Siitä on ikuisuus. Olen varmaan maininnut Gosupermodelista? Tyttöjen sivustosta, joka oli pitkään olemassa, mutta ei ole enää? Taisin ainakin mainita jossain postauksessa tästä. Se oli huippu paikka. Siellä luotiin oma malli, annettiin sille nimi, ostettiin sille vaatteita, sisustettiin sille huonetta, pelattiin sille rahaa ja tultiin kuuluisaksi milloin milläkin. Joko ihan pelkällä trollilla tai jonkin kisan voittamisesta tai olemalla vain tosi aktiivinen kaikkialla tai onnistu tekee lehden, joka rupes leviämään tosi laajasti tai paljosta pelaamisesta ja pelaamisen huippupisteistä... Okei ehkä nyt lopetan tän muistelemisen xD Mut sieltä se lähti. Törmäsin nukkeihin Gosupermodelin foorumilla (keskusteluissa) kun jotkut jutteli nukkeilusta ja tajusin jossain vaiheessa, että tosi moni harrasti sitä ja latasi kuvia nukeistaan ja näytti niitä toisilleen. Näin tutustuin nukkeihin ja mitä enemmän kuulin niistä ja itse aloin katsomaan niitä netistä, aloin haluta niitä koko ajan enemmän. Minulla kesti kauan, että sain sanottua äidille, et hei tällaisia on olemassa ja haluaisin sellaisen. Mietin, miten asiasta sanoisin ja milloin, ja minulla kesti varmaan vuosikin (tai joku puol vuotta en oo täysin varma) siihen, että sain sanottua niistä äidilleni. Kuulostaa ehkä oudolta mut oon ollu aina vähän ujo ja sit niin kalliin jutun saaminen jännitti, et miten äiti suhtautuisi asiaan. No, onneks Littlet tuli vastaan ja 2012 joulahjaks sainkin sitte Madamen!
Toisin sanoen tutustuin Pullippeihin joskus 15 vuotiaana? (Hui kamala nyt musta tuntuu tosi vanhalta).




Kysymys: Kauanko oot nukkeillu? Mikä on sun unelma nukke?

Kuten jo mainitsin, oon nukkeillu 2012 asti, kun sain ensimmäisen nukkeni. Voisin kuitenkin sanoa olleeni aktiivisin nyt 2015-2016 välisenä aikana, jolloin pullip porukkani kasvoi kahdesta kuuteen nukkeen!

Unelmanukke... Ihastuin alkuaikoina Pullip Tiphonaan. Kun innostuin littleistä olen usein selaillut aina niitä samoja, joista olen hankkinut jo jonkin verran mut täl hetkellä listalla on ainakin Little Pullip Rose ja Little Pullip Rosalind. Isoista Pullipeista suosikkejani tällä hetkellä on Pullip Eve Sweet ja Pullip Romantic Alice Monochrome, mutta en tiedä tulenko ikinä ostamaan niitä... Ja pakko vielä mainita, että vaikka olen usein sanonut, etten pidä hirveästi Daleista, niin Dal Chenille du Jardin on liian usein hämmästyttänyt minut söpöydellään :3 (ja siitä saan yksin kiittää Hobitti-Annia).



Kysymys: Onko obitsun hankinta kuinka kannattavaa/pakollista?

 Itse ostan obitsun vain, jos se on viimeinen vaihtoehto tai kuuluu kauppaan (Madame ja Zilla). Toisaalta little pullippien obitsut ovat kaikista pullip perheen nukeista taipuisimmat, mikä antaa todella paljon eri mahdollisuuksia kuvata ja ne elävöittää kuvia paljon. Tällainen obitsu maksaa siis Mollamaniasta tilaten 21€, mutta kerran Kilalassa käyneenä siellä oli sama obitsu hintaan 11€.

Ostaisin varmaan muille nukeille obitsuita mieluummin, jos minulle olisi obitsu -kokoisille nukeille enemmän vaatteita. Niitä kun pitäisi itse jaksaa tehdä tai tilata jostain Etsystä, enkä ole saanut kumpaakaan oikein aikaiseksi. Harmittaa tosi paljon, kun olen tehnyt stock-kehon kokoisille paljon kivoja vaatteita, mutta jos ostan kaikille obitsut, mikään vaate ei enää mene kenellekään. Obitsun hankkiminen riippuu mielestäni siitä, kuinka littleltä on hajonnut raajoja tai ihan vain siitäkin, minkälaisia kuvia haluaa ottaa ja minkälaisia vaatteita hankkii. 


Kysymys: Mistä obistu kannattaisi hankkia ja minkä kokoinen sen pitäisi olla?

 Itse olin tilannut Madamen obitsun Mollamaniasta ja Mollamanian sivustolla se ilmoitettiin vaaleana 11senttisenä obistuna. Niitä oli magneeteilla ja ilman. 
Kuten sanoin, kävin kerran Kilalassa ja näin siellä yhden samanlaisen obitsun halvempaan hintaan. Se oli silloin ainoa niin lyhyt obitsu siinä laatikossa, joten en mene takuuseen, että niitä on siellä aina. Mut jos sinulla on inhimillisempi matka Kilalaan kuin minulla, suosittelen, että menet kysymään sieltä ensin, ennenkuin tilaat Mollamaniasta. Ja varmasti muiltakin pullip-sivustoilta saa niitä, mutta itse tykkään tukea Suomen jälleenmyyjiä. 
Tässä välissä haluan mainita hybridit. Olen nähnyt netissä kuvia pullipeista, joilla on little pullipin pää, mutta sille on ostettu normaalin pullipin (onko se toi 27cm?) obitsu. Mua on joskus houkutellut kokeilla tuota hybridiä ostamalla ihan vaan yksittäinen obitsu Mollamaniasta, mutta en ole tehnyt sitä. Olen joissain asioissa niin saamaton, varsinkin jos kyse on opiskelijan lompakosta...


Kysymys: Miten saa peruukin pysymään siistinä?

 Öh... Mun nukkien peruukit eivät kyllä ole kovin siistejä... Oon kattonut kyllä Ebaysta ja Etsystä peruukkeja ihan kohtuu hintaan, mutta jotenkaan en henno, kun jokaisella nukellani hiukset ovat suuri osa persoonaa. Esim. Mian tukkahan on aivan kauhea, mutta se vain jotenkin sopii sille ja sitäpaitsi Mialla ja hänen hiuksillaan on ihan henk.koht.tarinakin xD (pitäisköhän siitä joskus tehdä lyhyttarina?). Mut vinkkinä niin ei kannata hirveesti koskea hiuksiin ja jos onnistut tekemään jonkun kivan kampauksen niin pidä se. Liviallahan on aina ollut tuollainen kampaus ja minua hirvittää ajatuskin, kuinka pilaisin sen jos yrittäisin suoristaa hänen hiuksiaan tai jotain vastaavaa. Oon kyllä kuullut vinkkejä hiusten suoristukseen, mutta en ole vielä kerännyt rohkeutta moiseen. Sitäpaitsi Livian kiehkurat sopii sille, vaikka vähän takussa takaa ovatkin... Oon joskus harjannut tyyliin Violetin hiuksia ettei ne lentelis sinne tai tänne, mut helpompaa on pitää sen hiukset ponkkarilla kiinni!

(täysin muokkaamaton kuva kuvaa ikävästi todellisuutta)

Kysymys: Yleisiä virheitä jotka voi tehdä littlejä kuvatessa tms?

Tähän en oikein osaa vastata mitään tiettyä juttua. Lähinnä et kärsivällisyys palkitaan (tai sitten ei). Ja et ei kannata kuvata missään kauhean korkealla ku mulla kerran putosi se Madamen maha isolta kiveltä ja meni hetki löytää se... Et itse aina menen kaikkialle ja sitten saan pelätä näitten raukkojen puolesta joita aina laitan kaikkialle... xD
Ja ainahan kun menee kuvaamaan ja ottaa tuhat kuvaa ja sit ne jää lojumaan kameraan/tikulle/koneelle. Kannattaa heti kuvaamisen jälkeen lösähtää sohvalle ja käydä kuvat läpi ja poistaa tärähtäneet ja muuten mietyttävät "onkohan tämä nyt hyvä" kuvat pois! Näin säästyy paljon aikaa ja vaivaa.


Huhhuh! Se olis sit siinä! Tässä meni kauemmin aikaa kuin olin kuvitellut, mut eihän tässä mitään kun loma vihdoin alkoi! Ja pysyinpähän itselleni asettamassa aikataulussani. Hyvä vaan kun en ollut suunnitellut noita kuvia yhtään, meinasin kaivaa jotain vanhoja kuvia vain, mut kappas, kaikki muistitikut jäi Tampereelle ja oon nyt tääl Jyväskyläs joululomani 8) Olenpas taitavana taas..., mistä tuli mieleen, et oon hukannut Violetin ruskean takin, Madamen sinisen neuleen ja Suskin!! En tiedä mihin oon laskenu ne, oon ettiny niitä kaikkialta!! Ja nyt mietin voinko jatkaa tarinaa ilman Suskia... Toivottavasti se edes löytyis jostain!

Ja hei kaipaisin palautetta. Oliko tämä kiva postaus? Haluatteko enemmän tällaisia postauksia?
Ja toivon et oikeesti nyt kommentoisitte tänne blogiin, koska...
Instagram-seuraajani tietävätkin jo, että olen aloittamssa instataukoa. Viimeisin asia minkä tänä iltana teen, on se, et poistan instan kännykältä ja pädiltä. Ajatus varsinaisesta instatauosta on itänyt kauan, sillä vaikka en aina laita kuvia sinne, oon silti siellä aina ja tuntuu et käytän instaa eniten kuin mitä muuta teen kännykällä. Ja varsinkin nyt joulun alla haluan haastaa itseäni olematta kännykällä niin paljoa. Että sellaista minulle kuuluu.

Mut Hyvää Joulun aikaa teille! Nähdään taas:)



torstai 8. joulukuuta 2016

Pahoittelijan orrenkorsi


Heips!
Täällä yksi pahoittelija jälleen.
Blogin tekeminen on unohtunut täysin, välillä nuketkin jääny laatikkoon pidemmäksi aikaa. Ne olen kuitenkin kaivanu aina välillä sieltä pois, etteivät raukat homehdu ;_; 
Tälläkin hetkellä en voi olla ajattelematta seuraavaa kahta viikkoa, niiden tapahtumamäärää ja tentteihin lukua (enimmäkseen niiden stressaamista). Ehkä joululoma tekisi mulle ihan hyvää.
 Sitä odotellessa^^

Mut hei kaivoin mun muistitikun esiin ja saatte ihastella mun jotain vanhoja kuvia. 
Yritän vähän katsoa mitä laitan tänne, mutta saa nähdä mitä tästä taas tulee.





Miasta kuvia elo-syyskuulta 2015.




Violetista ensimmäisiä kuvia 30.10.






Mä en ole tähän päivään mennessä osannut päättää kumpi näistä kahdesta edellisestä kuvasta on onnistuneempi... ja nää kuvat on siis joskus viime vuoden syys-lokakuun aikaisia... Voisi laittaa ehkä vähän talvisempia kuvia sekaan!









Ja nää lumikuvat todistaa sen, et oon kuvannut nukkejani myös lähiaikoina (enkä aina kaiva muistitikkua esiin?). Livia siis lähti kerran mukaan kun menin kauppaan ja siitä tuli enemmän kuvausreissu kuin kauppareissu xD























Halusin tehdä tällaisen "yritän-pitää-blogiani-elossa" -postauksen. Olen lähdössä huomenna kotikotiin, jossa voisin jopa harkita kuvaavani tarinaa (mihinköhän mä laitoin sen kässärin talteen...). Pitäisi siis pakata ja laittaa kaikki kondikseen tääl kämpillä, et mä voin huomenna koulun jälkeen hilpasta juna-asemalle. Ja kello on jo kymmenen illalla. 
Onneks huomenna ei oo aamutunteja! 


Auf Wiedersehen!

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Syksyinen shootti: Hullun elämää


Viime sunnuntai meni aivan liian nopeasti. Siksipä ajattelin, että seuraava sunnuntai olisi looginen seuraava postauspäivä. Siitä on nimittäin nyt tasan vuosi ja viikko kun sain Violetin ja siksi ajattelin tehdä tällaisen Violet -aiheisen postauksen. 

Miksikö?

Koska viisas Anni täällä tajusi selailla oman ig:nsä kuvia tässä jokin aika sitten. Kävi ilmi, että olin laittanut sinne kuvan Violetista tämän saapumispäivänä, mikä olikin 30.10.2015 (pitääpä muistaa joskus päivittää Violetin nukkeprofiiliin...).
On siis tasan vuosi ja viikko siitä, kun sain Violetin ja nukkeinnostukseni nousi huimasti. 
Alkujaan kuulin nukeista gosupermodelissa, joka oli nuorten tyttöjen verkkosivusto, mutta nykyään kuollut ja kuopattu. 
Sitten noin puolitoista vuotta takaperin löysin ihmisen nimeltä Annika. Tai oikein sanottuna löysin hänen bloginsa. Luin hänen nukketarinaansa ja seurasin muidenkin ihmisten nukkeblogeja. Niistä sain innostusta.
 Ajattelin, että miksen minäkin pystyisi siihen?


Minulla oli siis kaksi nukkea ennestään, Madame ja Mia, vuosien 2012 ja 2013 joululahjat. Kuvailin niitä silloin tällöin, mutta sanoisin, että viime vuoden syyskuussa kun sain Violetin, varsinainen nukkeharrastajani heräsi. Violetista tuli lellikkini, kuvasin häntä paljon.
Vuoden vaihteessa hankin Livian, joka täytti täydellisesti tyttöporukkani. Ajattelin, että nyt olisi hyvä määrä nukkeja. Kävin tammikuussa jopa elämäni ensimmäisessä nukkemiitissä. Helmi- tai maaliskuussa taisin perustaa tämän blogini... Onko siitä niin kauan? 
Tarinani lähti suoraan sanottuna vain lentämään. En suunnitellut ensimmäistä osaa tippaakaan, kuvasin vain mitä tuli mieleen. Siitä se lähti eteenpäin kehittymään päässäni varsin monimutkaiseksi stooriksi, jota ei oikein kykene hallitsemaan.


Kesällä halusin jotain muuta tyttöporukkaani. Tykkäsin siitä, mutta halusin jotain muutakin. Olin jo jonkin aikaa ajatellut Little Taeyang Sebastiania, vaikka en tunne kyseistä mangaa/animea kauhean hyvin. Sitten se tuli. Se oli osittain kesätyörahojen varjolla hankittu ostos, sekä myöhäinen ylioppilaslahja äidiltäni.
Ajattelin taas vaihteeksi, että nyt riittää, tämä on täydellistä. Mutta tarina eteni siihen malliin, että minulla alkoi kypsyä ajatus uudesta nukesta. Tarvitsin jonkun velhomaisen nuken Zillan rooliin. Ja sieltähän se tuli. Luin jonkun nukkeblogia, jonka kommenteissa joku oli myymässä littleään. Laitoin henkilölle s-postia ja niinhän siinä kävi, että nyt minulla on kuusi little pullippia!

Mun piti pitää Violetille joku kiva synttäripostaus, mutta tästä tulikin kunnon yhteenveto kaikesta tapahtuneesta. Lisää saa toki kysyä, jos jäi jokin kohta mietityttämään! Mutta nyt kuviin!



Tää postaus on aika monipuolinen, kun halusin laittaa tälläset ennen muokkausta ja muokkauksen jälkeen -kuvat :)



Kerrataanpas hiukan Violetin elämänvaiheita.


Violetin elämä on ollut aina aika yksinäistä. Ehkä siksi hän onkin hieman hullu kun on joutunut kestämään itseään.


Hullummaksi asia vain muuttui, kun uteliasuuttaan Violet meni aukaisemaan sinetin minkä seurauksena Poju tuli hänen sisälleen. (Kuva on toisen blogitekstini ajalta.)



Sitten Violet tapasi Zillan. Hän ei ollut pienenä nähnyt tuota, mutta läsnäolon hän tunnisti heti samaksi.


Zilla oli noitunut Violetin siskon Suskin (Susannan) koiraksi Violetin ollessa pieni ja Zilla piti tätä itsellään.


Kirous meni siitä pieleen, että Violetinkin olis pitänyt myös muuttua koiraksi, mutta hän muuttuikin vain osittain!
(Kuva aiemmista blogiteksteistäni.)


Tällä hetkellä Violet on siis puoliksi koira.
Sen lisäksi hänen sisällään on toinenkin henkilö.
Ja Violet oli asioidensa kanssa täysin yksin.


Sitten Violet tapasi Madamen.
Aluksi Madame huolehti Violetista kuin kaikista muistakin.
Kävi kuitenkin ilmi, että Violetin sisällä oleva henkilö oli tappanut Madamen vanhemmat ja Madame taistelee sisällään siitä, auttaako hän samalla vanhempiensa tappajaa, jos hän auttaa Violettia?
Koska sinänsä Violet ei ole tehnyt muuta kuin ollut typerän utelias ja Madame pitää häntä kaverinaan.


Miakin tuli samalla mukaan kuvioihin. Madame oli asustellut Mian luona jo jonkin aikaa ja nyt Violet kuin huomaamatta astui talouteen. Mia oli aluksi hiukan nyreissään, mutta tutustuttuaan Violetiin, heistäkin tuli kaverit keskenään. Jossain määrin kolmikossa on kuitenkin epävarmuutta, mikä lähinnä liittyy Zillaan ja tämän aiheuttamiin asioihin näiden kolmen tytön elämässä.
(Ja ignooratkaa Mian sekaisin oleva tukka)



Enempää en voikaan oikein kertoa, spoilaamatta tarinaa eteenpäin. Kaikki kolme asuvat siis talossa selvittämässä Zillan kirousta ja Mian veljen olemassa oloa ynnä muuta jännää.


Mut mulla olis vielä vähän kuvia!
Nää kaikki kuvat on siis viikon takaisia, nythan ulkona on valkoista lunta näiden syksyn sävyjen sijasta.













Tiedän, toi nauha on todella häiritsevä 



















Yhteispotretti miinus Livia
Älkää kysykö miksi jätin tytön ainoana sisälle, en tiedä sitä itsekään.

















Mut joo oliskohan se tässä :) Tää postaus oli loppujen lopuksi tosi mukava tehdä kun sai vain muistella kaikenlaista ja kertoa Violetista enemmänkin. Mulla kuitenkin on ollu paljon koulujuttui ja muita iltamenoi, etten oo oikein koneelle ehtinyt. Tulen ikuisesti pahoittelemaan postaustahtiani. Toivottavasti se ei haittaa?