Heissan!
Mietin yksi päivä, miten hallitsisin pitkien kuvausreissujen kuvia instassa, sillä sinne monen kuvan julkaiseminen ei tunnu oikein olevan se juttu. En oikein itse pidä siitä ajatuksesta, että minun pitäisi kolmen tunnin ajalta valita yksi ja paras kuva instaan(koska niitä on niin monta!), joten päädyin sitten ihan blogipostaukseen (ja koska Dewey mankui tätä otsikkoa xD).
Uskaltauduin siis bussin kyytiin ja matkasin Hatanpään Arboretumille eväiden ja Deweyn kanssa. Oli ihana päivä ja moni muukin ihminen oli huomannut asian... onneksi keksin kuvauspaikat yleensä aina jostain pusikosta, missä ei ole ihmisiä. Tosin huomasin ihmisten katselevan kun kannoin Deweytä koko ajan käsissäni mutta kukaan ei tällä kertaa tullut kyselemään tästä harrastuksestani. Ei edes pikkuinen tyttö, joka jäi tuijottamaan Deweytä ja sanoin sille moi. Ei kai uskaltanut kysyä. Olenko niin pelottava? :D
Mutta höpinät sikseen ja nauttikaa kuvista!
Aion mennä myöhemmin kesällä uudestaan Arboretumille. Selvästi vielä osa kukista nupussaan. Kuka silloin tulee nukeista mukaan? Voitte vaikka ehdottaa kommenteissa :) Varmaan parhaita paikkoja kuvata Tampereella mitä keksin!
Tykkään mun näistä isoista kuvapläjäyksistä, entäs te?
Kaipaan jotenkin tätä blogimaailmaa. Instagram on kiva, mut en pidä siitä, että kaiken pitäisi olla siellä. Vanhat kuvat jää varjoon ja hahmot ovat tosi pinnallisia. Rakastan pureutua aina välillä jonkun toisen ihmisen tilin nukkeihin ja hahmoihin ihan kunnolla. Myös hahmojen kehityksen huomaaminen on ihan parasta! Rakastan kehitystarinoita... ja kirjoja ylipäätään. Enhän ole ahminut kirjoja tänä vuonna vasta kuin sen 31... ja on kesäkuun alku.
Hupsista.
Palataan!
