She doesn´t let me go

Hei ihmiset!

Kävin eilen kuvailemassa ja löysin taas vähän lisää kivoja kuvauspaikkoja lähiympäristöstäni.

Kuvasin eniten Sandraa, mutta myös Violet ja Don tuppautuivat mukaan.

Olen vakavasti harkitsemassa Violetille uuden peruukin hankkimista, toi sen tukka on aika kauhea. Kuten Madamenkin, mutta ajattelin ensin hankkia yhden peruukin ja vasta sitten (kun saan töistä palkkaa) mietin toisen ostoa. 

Näissä tunnelmissa päästän teidät metsäisen shootin pariin^^

Ihastuin Tracey Chattaway:n musiikkiin tätä postausta tehdessäni. Saat hänen musiikkiaan soimaan tästä samalla kun selailet kuvia. Otsikko syntyi musiikin sekä Sandran taustan (josta saatte kyllä vielä kuulla) inspiroimana.

 

  

Sellaista postausta tällä kertaa. Nähdään taas!

Edistystä?

Heipsan ihmiset!

Kyllä, rupesin ahkeraksi näin loman kunniaksi. Valvoin viime yönä varmaan kolmeen asti selaillen erinaisia pullipaiheisia sivuja ja miettien pullipjuttujani ja tuli sellainen fiilis, että voisin jopa miettiä kuvatarinan loppumista. Tai ainakin saattaa sitä hiljalleen päätökseen. Siispä ajattelin julkaista jo liian kauan lojuneen tarinanosan tässä postauksessa. Sanoisin, että tämän osan jälkeen tulee 2-3 osaa riippuen keksinkö vielä jotain mahtavaa jatkaakseni sitä vielä vähän enemmänkin. Suoraan sanoen epäilen sitä, sillä ajatukseni on ehkä enemmän ns. soolotarinoissa, mitä olen miettinyt Madamelle ikuisuuden ja Sandralle nyt kuukauden ajan. 

Mitä te tykkäisitte sellaisista tarinoista, joissa yksi nukeista on pääosassa ja osa nukeista vain saattaisi ilmestyä mukaan, jos se kuuluu kyseisen ihmisen tarinaan?

Mutta nyt tämän kertaisen tarinan pariin!

Madame: Eli sama tyyppi, joka on tapattanut vanhempani, olisi hetken ajan minun sisälläni?

Violet: Niin, jos Livia muuttaa minut koiraksi ja onnistuu suojaamaan kymmenesosan siirtoa sinusta minun... ruumiiseeni.

Mia: Sillä sinun Pojullasi on aika vahva luottamus, että kaikki menisi suunnitelmien mukaan. Kohta olemme kaikki koiriksi kirottuja!

Violet: Miten niin "minun Pojullani"?

Madame: Minusta kyllä tuntuu todella vaikealta laittaa kaikki peliin kun kyse on Zillasta. Sillä on varmasti jotain takataskussaan. Varsinkin jos me tehdään pienikin virhe niin hän pääsee heti niskan päälle ja me ollaan avuttomia ilman suunnitelmaa. Eikö ole olemassa mitään suunnitelma B:tä?

Violet: Kyllä se ihan hyvin menee! Älkää vain olko noin pessimistisiä! Kunhan Livia toipuu niin lähdemme tapaamaan Zillaa.

Mia: NYT RIITTÄÄ! Et voi laittaa kaikkea peliin noin kevyesti! Sitäpaitsi Livia väsyi yhteen loitsuun näin nopeasti, miten hän pystyisi kolmeen, vieläpä niin lyhyessä ajassa?

Madame: Mia, ei tarvitse huutaa..., mutta olen kyllä samaa mieltä.

Violet: Luulin, että halusitte tätä! Madame pääsisi osastaan ja kostaisi vanhemmistaan! Mialla olisi mahdollisuus korjata välit veljeensä! Minäkin... *sanat jää kurkkuun*

Madame: Haluan kyllä siitä eroon, mutta en kostaa...

Mia: Violet, ymmärrän kyllä, että sinulla on sekä eniten voitettavaa, että menetettävää. En vain pysty hyväksymään tätä. Tätä menoa jopa Livia kuolee...

Livia: En minä kuole, lepään vain.

Muut: *säikähtää*

Mia: Oletko kunnossa?

Livia: Juu. Anteeksi kun kuuntelin vierestä, silmiini sattui liikaa.

Violet: Se on siis molemminpuolinen vaiva?

Livia: *nousee istumaan* Noo... ei kaikissa tapauksissa, mutta suurimmassa osassa kyllä. Silmät ovat erityisen herkät loitsuille - jopa velhojen silmät.

Mia: ...siis puhutte loitsuista? Kuinka paljon pystyy loitsimaan tai tulemaan loitsutuksi, ennen kuin silmät tippuu päästä?

Livia: Hyvä kysymys, sillä periaatteessahan niihin vain sattuu pahasti tai tulee sokeaksi... Mistä pääsemme taas Violetiin... Kuinka monesti sinua on loitsittu? 

Violet: Mitä? Minuun? Miksi?

Livia: Kysyin, kuinka monesti sinua on loitsittu?

Violet: No äsken sinä loitsit ja... pienenä Zilla kai yritti loitsia minua koiraksi, mutta epäonnistui.

Livia: Oletetaan, että olet oikeassa. Silloin sinua on loitsittu vain kahdesti ja näet vielä ihan hyvin.

Epäilen kuitenkin 

- ja nämä ovat vain minun epäilyjäni, vaikka voivat olla oikeassa tai sitten eivät - 

että Zilla ei epäonnistunut.

Hän oli muuttanut sinut koiraksi ja sokeuduit. Läheisesi ei kuitenkaan hyväksynyt asiaa, että jouduit kärsimään, joten tämä ehdotti Zillalle vaihtokauppaa. Hän päätyisi koiraksi ja sinä saisit elää.

En ole varma miksi, mutta jos näin on ollut, Zilla suostui ehdotukseen.

Kuitenkaan takaisin muuttuessasi näkösi ei ollut enää yhtä terävä ja äitisi selitti sinulle onnettomuudesta. Isäsi ei kuitenkaan kestänyt valhetta, vaan riitaantui äitisi kanssa päätöksestä pitää totuus sinulta piilossa. 

Kuitenkin Zilla sai kuulla asiasta ja käytti tilannetta hyväkseen. Hän oli tulossa luoksesi, mutta vanhempasi olivat osanneet odottaa häntä. He vaativat palauttaa sinulle läheisen ihmisen takaisin ihmiseksi, minkä lisäksi he toivoivat sinun näkösi palaamista ennalleen. 

Zillan kärsivällisyys ei kuitenkaan riittänyt kuuntelemaan sellaista vaan toimi. Hän käytti loitsua, jossa silmiin ei satu, koska sitä ei ole enää mahdollista tuntea. 

Lähtiessään hän antoi sinulle läheisen ihmisen jäädä hetkeksi koirana paikalle, että tunnistaisit hänet ja kantaisit ikuisesti kaunaa hänelle - koska siitä Zilla itse nauttii.

Violet: ...mistä sinä keksit näitä satujasi? Päästäsikö?

Livia: Sanoinhan että nämä olivat vain minun epäilyjäni sen pohjalta, mitä minä olen kuullut. 

Mia: Mä en ymmärrä enää mistään mitään... Siis onko Zilla aivan kaiken takana? Senkin, että tilanne on nyt tämä ja on nyt odottamassa meitä ansaan?

Violet: Ei, ei voi olla, ei... Kyllä minä tietäisin jos olisin ollut joskus koira!

Madame: Violet... 

Violet: ÄLÄ KOSKE! Äh, anteeksi ei ollut tarkoitus huutaa... Minä- minä menen hetkeksi ulos haukkaamaan happea. *säntää ulos huoneesta*

Sellaista lukua tällä kertaa!

Toi nukkekoti on maailman vaikein kuvattava paikka. Pitäis ehkä hankkia joku valopylväs toiseen suuntaan, että saisi edes siedettäviä kuvia. Ja kun yritin joitain kuvia muokata valoisemmiksi, tuntui, että kuviin tuli varjojen sijaan lisää rakeisuutta. Mutta toisaalta noi varjot toi joihinkin kuviin tunnelmaa. Pitää ajatella asioiden positiivisia puolia! (Tosin en oo aina kauheen hyvä siinä.) Mutta eipä mulla muuta. Toivottavasti nautitte postauksesta^^

Any comments?

Mekkotutoriaalia

Moikka!

Siitä on jo hiukan aikaa, kun minulta kysyttiin, miten teen nukeilleni vaatteita.

Ajattelin tänään kertoa siitä ja samalla laitan kuvia Sandran ensimmäisestä mekosta, jonka tein hänelle. Ja kyllä, sain päätettyä vihdoin, että Little Pullip Calfy Babyni nimi on Sandra :3 Ajattelin tehdä hänen nukkeprofiilia ja päivittää ehkä muitakin nukkeprofiileja tässä ensi viikon paikkeilla.

Mutta siitä myöhemmin, nyt mekkotutoriaalia!

Aluksi kerään kaikki materiaalini kasaan. Tuollaisia lankoja löysin joskus Suomalaisesta Kirjakaupasta halvalla. En tiedä onko siellä enää niitä.

Valitsen langan/langat joista haluan tehdä mekon. Virkkuukoukku on numeroa 2,50. 

Luon n. 12-16 silmukkaa. En koskaan rajoitu tiettyyn lukuun vaan myös mietin haluanko tiukemman vai löysemmän mekon. Toisaalta tiukoissa mekoissa on hyvä muistaa se, että niissä pullipin kädet löystyvät ja saattavat jopa lähteä ajan myötä irti (kuten Madamelle on käynyt). 

Yhdistän päät piilosilmukalla. Jos et tiedä termiä niin kyse on lähinnä normaalista silmukasta, joka vedetään ensimmäisen silmukan välitse. Jos et tästä ymmärtänyt, etsi joku hieno ohje, sillä itse en ole paras selittämään. Olen pienempänä ollut innokas isoäidinneliöiden virkkaaja, joten vaikka en tee minkään tietyn ohjeen mukaan, tiedän suunnilleen perussilmukat ja miltä ne näyttää. Vanhojen taitojen avulla on ollut helpompi luoda uusia. 

Piilosilmukan jälkeen olen alkanut luomaan ihan perussilmukoita ensimmäiseen kierrokseen.

Kun toinen kierros on valmis, viimeisen silmukan kohdalla vaihdan värin ja vasta sitten teen piilosilmukan. (Tai jos et halua vaihtaa väriä tee piilosilmukka ihan normaalisti.)

Kolmannen kierroksen kohdilla luon ylimääräisiä silmukoita hihoja varten. Niitä on tuossa neljä.

Jätän kaksi toisen kierroksen silmukkaa väliin ja teen piilosilmukan kolmanteen silmukkaan. Ja tadaa, hiha on syntynyt. Suunnilleen samoille kohdin toiselle puolelle teen toisen hihan samalla lailla. 16 silmukkaisessa mekossa se tarkoittaisi, että hihojen välillä on noin neljä silmukkaa välissä. Itselleni se ei ole niin tarkkaa, kunhan ne menee suunnilleen mekon kummallekin puolelle. 

Sen jälkeen olen tehnyt ihan perus silmukkaa... hetkinen tuli mieleen et onko tuon mun perussilmukkani nimi se puolipylväs? No, kumpaakin tehden syntyy mekkoa. Värin vaihto hoituu samalla lailla kuin edellinenkin, eli ennen piilosilmukkaa otan uuden värin mukaan, jolloin väri tulee tasaisesti mukaan.  

Tässä kohdin oon näköjään unohtanut ottaa kuvia. Olen siis tehnyt ensimmäistä vihreää kaksi kierrosta, kuten sinisellä ja valkoisella ja taas vihreällä. Kun otin toisen kerran sinisen langan mukaan, olen tehnyt samoja puolipylväitä, mutta tehnyt aina kaksi puolipylvästä samaan silmukkaan. Sitten olen tehnyt yhden tai kaksi silmukkaa ihan vain yhdellä puolipylväällä, mutta joka kolmanteen olen tehnyt aina kaksi puolipylvästä. Silloin siitä tulee tuollainen röpelöinen reuna. 

Välillä siis kannattaa kokeilla mekkoa nuken päälle ja katsoa miltä se näyttää ja miten se sopii sille. Voi tuntua että koko ajan saa olla riisumassa ja pukemassa mekkoa nukelle, mutta niin itse varmistun, että mekosta tulee sellainen kuin haluan. Voi myös olla, että olen purkanut välillä jotain väriä tai muotoa ja vaihtanut sen sitten toisenlaiseen. Kannattaa tekovaiheessa olla tarkka, sillä kun mekko on valmis, on ikävä pettyä (nimimerkillä joskus heittänyt valmiin mekon roskiin). 

Samalla lailla olen tehnyt myös valkoisen värin kohdalla. Olen vaihtanut piilosilmukan myötä värin ja tehnyt joka kolmanteen kaksi pylvästä. Jos olisin tehnyt jokaiseen silmukkaan vain yhden silmukan, mekko pysyisi saman levyisenä. Jos jatkaisin silmukoiden lisäämistä, mekko levenisi edelleen. 

On olemassa siis puolipylväs ja pylväs. Puolipylvääseen tulee virkkuukoukussa olevan silmukan lisäksi toinen langan kierto, pylvääseen tulee jopa kaksi.

Olen näköjään vaihtanut pylvään normisilmukkaan ja tehnyt sillä kaksi kierrosta vihreää. Niin pysäytin mekon levenemisen ja tein siistimmän reunan, mikä pylväästä ei olisi ehkä jäänyt. Mutta kaikkea saa kokeilla. Niin minä olen tehnyt mekkoni. 

Päättelyssä olen laiska. Joskus ne päättelee neulan kanssa yksitellen, mutta itse käännän mekon ja solmin lankoja yhteen. 

Ja lopulta siitä tulee tollanen lankakasa jonka toivon jäävän väljän mekon alle piiloon. Tätä tapaa en suosittele, mutta sekin on mahdollinen. 

Enää vain käännät mekon oikein päin ja tadaa, mekko on valmis kuvattavaksi!

Mitä piditte tästä postauksesta? Kommentoikaa ihan vapaasti!

Mietin juuri että voisin tehdä samankaltaista postausta kun teen obitsukokoiselle nukelle vaatteita, sillä riippuen vaatteesta, teen sen kahdella eri tavalla. Mutta miten te haluatte? 

Hyvää kesälomaa kaikille!