Blythe Bloom

 

Hei!

Ajattelin tehdä tälläisen postauksen, mihin vaan laitan kuvia mun Blythestä! Osa kuvista on tietty jo mun instagramissa, mutta minusta on kiva saada mahdollisimman paljon kuvia yhteen paikkaan laitettuna! Tässä siis kuvia mun nukesta, Rosa Bloomista!

Mun nukkeprofiilit on ihan kamalan kesken, joten voisin tässä samalla kertoa jotain Rosasta!

Rosa

Tykkää: talvesta, muodista, koruista, laukuista, urheilusta, vapauden tunteesta

Ei tykkää: Olla pitkään yksin. Rosa tylsistyy helposti ja sanoo siitä kyllä. 

Harrastuksia: 

Rosa on aktiivinen lenkkeilijä ja voimistelija. 

Hän tykkää kokeilla paljon erilaisia joukkuelajeja. 

Hän haaveilee puolimaratonin juoksusta. 

(Jos ihmettelette narua kuvissa: Se on Blythejen päässä oleva naru, jota vetämällä saa silmät vaihtumaan. Rosalla on neljä eriväristä silmää päänsä sisäpuolella: harmaat, vaaleanpunaiset, violetit ja keltaiset. Tykkään eniten harmaista ja vaaleanpunaisista silmistä, kuten kuvistakin näkyy.)

Rosa pitää myös lukemisesta.

Hän on kiinnostunut paljon naiskirjailijoiden kirjoista ja haaveilee kirjoittavansa itsekin jotain.

Rosa on kiinnostunut naisten oikeuksista ja asemasta. Hän yrittää etsiä ihmisiä, joka tukisi hänen näkemyksiään ja joiden kanssa olisi hyvä olla.

Rosa tutustuu helposti ihmisiin ja on todella sosiaalinen ihminen.

Rosa on luonteeltaan hyvin säästeleväinen. Hän varoo paljon kuluttamasta yli oman tarpeen.

Hän on myös toimelias ja on yleensä se, joka aloittaa jonkun jutun kun kukaan muu ei viitsi. Rosa ei mieti viitsiikö tehdä jotain tai ei, hän mieluummin tekee. Samalla hän kuitenkin varoo, ettei anna väärää kuvaa itsestään. Hän on hyvin antelias ja auttaa mielellään muita ihmisiä.

Rosa rakastaa talvea ja joulua! Hän on todella jouluihminen ja tykkää siivota ja koristella asuntoaan joulukuntoon! Aluksi mietin, että hän ei välittäisi kylmyydestä, mutta mitä enemmän oon kuvannut Rosaa talvella ja lumessa, oon tullut toisiin aatoksiin. Hän sietää hyvin kylmää ja on ihastunut talven lumimaisemiin!

Rosan lempiväri on keltaisen eri sävyt. Hän muutenkin tykkää enemmän kirkkaista väreistä ja pukeutuu niihin mielellään. 

Rosa ei pelkää korkeita paikkoja. Päinvastoin, hän pikemminkin hakeutuu korkeisiin paikkoihin. Hän ihastelee näkymiä, tarkkailee ihmisiä ja nauttii tuulen ja vapauden tunnusta, minkä hän kokee korkealla ollessaan. 

Rosa ei ole vielä tutustunut hirveästi mun muihin nukkeihin. Victoriaan hän on yrittänyt tutustua, mutta Victoriahan on vähän etäinen kaikille. Siinä missä Victoria tykkää olla yksin, Rosa ei.

Nopeasti mietittynä hän tykkäisi varmasti olla Nannan, Bereniken ja Irenan seurassa. Kuten myös Larin, Deweyn ja Juhanin. 

Rosan isä on kotoisin Jamaikalta, kun taas äiti on suomalainen. Hän on asunut koko ikänsä Suomessa.  Jamaikalla hän on käynyt vain kerran ja ehtinyt tavata isän vanhemmat, ennenkuin nämä kuolivat.

Hänellä on kaksi isoveljeä, pikkuveli ja pikkusisko. Hän on itse keskimmäinen lapsi.

Suomi on hänen äidinkielensä, mutta hän osaa myös kohtalaisesti Jamaikan kreolia, jota isä puhuu kaikille lapsilleen.

Rosa on käynyt kansainvälistä koulua, jonka kieli on ollut englanti ja siksi hän osaa hyvin puhua sitä. 

Kielet on muutenkin hänen lempiaineensa. 

Hän on myös hyvä historiassa ja musiikissa. 

Hän osaa soittaa kitaraa ja haluaisi osata laulaa paremmin. 

Rosa on jopa vähän kateellinen ihmisille, jotka osaavat laulaa.

Varsinkin tietyille luokkalaisilleen. 

Multa loppuu ideat ja kuvat joten lopetan tähän. 

Mun nukkien profiilien teko on hyvin pitkälti sitä, että istun alas ja kirjoitan jotain. Jos se tuntuu hyvältä ja nuken luonteeseen sopivalta, jätän sen siihen. Jos se ei tunnu hyvätä, pyyhin sen pois. 

Eli voisi sanoa, että tämänkin Rosan postauksen luominen ja kirjoittaminen oli varsin nopeaa. Kaikki saamani ideat vain tuntui hyvin "rosamaiselta". 

Toki aiheet saataa hioutua tai jättäytyä pois. Mutta pääpiirteet pysyy onneksi aina aika samana!

Kiva jos luitte tänne asti, jättäkää mielipidettä mitä tykkäsitte tämänkaltaisesta postauksesta!

Minä ja Rosa kiitämme <3

Goodbye!

10th Anniversary!

Hei ja tervetuloa juhlimaan mun kymmenettä vuotta nukkeilijana! 

Ihan uskomatonta, miten aika on mennyt niin nopeasti! Toisaalta musta tuntuu, kuin olisin aina kasvanut nukkien kanssa. Tässä postauksessa ajattelin eniten esitellä ihka ensimmäistä nukkeani ja hiukan haastatella häntä. Haastattelussa on muutama mun kysymys, mutta myös teidän jättämiä kysymyksiä, joita kysyin aikasemmin instagramin puolella! Ajatuksissa oli myös kaivaa vanhoja kuvia (mitä löydän) ja muistella vähän kaikkea mikä liittyykään nukkeihin ja nukkeiluun.

Reilu kymmenen vuotta sitten lähti tilaukseen ensimmäinen nukkeni. Tilattiin se ennen joulua joululahjaksi, mutta kyseessä oli malli, joka tuli virallisesti myyntiin 1/2011 ja siksi hän rantautui vasta helmikuun puolella luokseni! Kyseessä on siis Little Pullip Madame Raccoon!

Madamen nimihistoria on aika jännä. Hänen ensimmäinen nimensä oli Courney. Kerran äitini kuuli kun lausuin häntä "Kornyksi", jolloin hän sanoi, että voisin miettiä uudelleen nimeä. En ollut tuolloin edes tajunnut, mitä korni edes tarkoitti, mutta olin kiltti lapsi ja vaihdoin nimen. Niin hänestä tuli Kristabel. Madame Kristabel Ray hän on edelleenkin, mutta Kristabel ei loppujen lopuksi jäänyt nimeksi, joksi häntä kutsuisin. Sillä siinä välin kun vaihdoin Courneyn Kristabeliin, hän on ollut aina Madame. Hän on mun nukkeporukan se "The Madame". Niin hänestä jäi vain Madame. Ja jotenkin olen aina kutsunut häntä Madameksi. Se jäi elämään ja siihen me kaikki olemme tyytyväisiä, sekä minä, äiti, että Madame :D

Halusin avata tämän nimitarinan tässä ensimmäisenä, sillä en saanut sitä järkeväksi haastattelu muotoon. Mutta nyt alkaa itse haastattelu! Madame, oletko jo valmis?

...

Madame, missä olet?

Madame: *saapuu hengästyen* Anteeksi, unohdin kellonajan!

Minä: Ei se mitään. Mitä olit juuri tekemässä?

Madame: Kiisseliä iltapalaksi! Vien vain tämän kattilan parvekkeelle vielä!

Minä: Selvä, ihan rauhassa vain. Voin näyttää tässä välissä pari kuvaa.

(Mun silloinen lempi kuvausmetsä on nykyään maan tasalla ja siinä on hirveästi uusia taloja)

Madame: *palaa nopeasti* Noin! Nyt se on jäähtymässä! ...odotitteko jo kauan?

Minä: Kahden kuvan verran vain. Jos haluat vaihtaa vaatetta tai rauhoittua vielä hetken, voin näyttää pari kuvaa lisää.

Madame: Kiitos, mielelläni! Palaan pian!

Minä:... sanoin, että voisit rauhoittua hetken. 

Nämä on ensimmäisiä kuvia Madamesta ikinä! Vanha koneeni kertoi, että päiväys oli 7.2.2011!

Madame: Noniin! Nyt olen vihdoin edustuskelpoinen!

Minä: Oletpa tyylikäs! Pakko heti kysyä, mistä saat inspiraatiota asuihisi?

Madame: *istuu samalla tuoliin* Seuraan paljon muiden nukkien vaatteita ja tyylejä. Olen aina ihastellut esimerkiksi Lunan tyyliä ja rakastan hänen mallistoaan! Rakastan myös itsetehtyjä vaatteita! Tämä sinunkin virkkaamasi mekko on ihana!

Minä: Kiitos *punehtuu* No, oletko valmis ensimmäiseen kysymykseen?

Madame: Anna tulla vaan!

Kysymys: Miksi halusit juuri Little Pullipin ensimmäiseksi nukeksi:)?

Madame: Tämähän kysymys on sinulle! Miksi kysyt sen minulta?

Minä: Ah, anteeksi. Mutta tiedät kantani. Voisitko sanoa sen kun nyt kuvaan sinua?

Madame: Okei sitten! Tykästyit Littleihin! Vaikka ensin mietit isoa Pullippia ja jopa Blytheä, päädyit äitisi kanssa tilaamaan minut. Ja niin kävi aina uudestaan. Koit sen omaksesi! Kuvasit meitä nukketalossa, joka oli juuri meidän kokoisille tarkoitettu ja tykkäsit virkata meille vaatteita. Olimme helppoja ottaa mukaan ja kuvasit meitä kaikkialla. Siitä tuli tapa ja nautit siitä! Olit muutenkin aina innokas kuvailemaan kaikkea mahdollista!

Minä: Kiitos, osasit sanoa sen hyvin!

Kysymys: Miten päädyit ostamaan hänet?

Madame: Ai minut vai? Miksi kysyt sinulle kohdistettuja kysymyksiä minulta?

Minä: Vastaa nyt vain, jooko?

Madame: Koska satuin olemaan saatavilla? Olin kai ainoita littlejä siihen aikaan Mollamaniassa. Ihastuit minuun ja pyysit tilaamaan minut.

Kysymys: Mistä nautit kaikkein eniten?

Madame: Kaikenlaisesta tekemisestä. Olinpa yksin tai porukassa, mulle on kaikenlainen tekeminen tosi tärkeää. Siihen tekemiseen keskittyminen ja vain sen asian ajattelu auttaa minua nauttimaan!

Kysymys: Millainen perhe sinulla on?

Madame:...miksi kysyt tätä? Luulin, etten saa puhua tästä kuvatarinan ulkopuolella?

Minä: Se ei ollut minun kysymykseni, vaan toisen. Vastaa jotain.

Madame: No tuota... mulla oli äiti. Ja isä. Mutta heitä ei siis ole enää. Luulin olevani ainut lapsi. Vasta vanhempana sain tietää omistavani sisarpuolen... niin että isäni oli myös sen isä. 

Kysymys: Kuka on sun paras kaveri?

Madame: Kaikki!

Minä: Tässä kysyttiin yhtä.

Madame: Mutta ei se ole reilua... kaikki on eri tavalla parhaita! Lunaan olen tutustunut työkuvioissa ja hänen kanssaan on ihana työskennellä! Mia on mukava kämppäkaveri, mutta joskus tuntuu, että olemme tutustuneet liikaakin, jos se on mahdollista. Violet on hauska! Voisi tosin olla hiljaa joskus. Livia on niin suloinen nuori velho, haluaisin oppia häneltä paljon! Sandra on tullut lyhyessä ajassa minulle tosi tärkeäksi, onhan hän...

Minä: Anteeksi, mutta tuossa oli jo paljon. Ensimmäisenä ajatuksiisi tuli Lumi, joten oletan hänen olevan sinun paras kaverisi.

Madame: Hän on Luna! En ymmärrä miksi hän haluaa kutsuttavan taitelijanimellään. Olen aina tuntenut hänet nimellä Luna. Hän on minulle Luna, olipa taiteilija tai ei. Ja kyllä, hän on minulle todella tärkeä. 

Kysymys: Tykkäätkö olla kuvattavana?

Madame: Aluksi se oli outoa, mutta nykyään tykkään!

Kysymys: Tykkäätkö kaakaosta?

Madame: Joo! Ja Cokiksesta! Ja Fantasta ja Spritesta ja pommacista ja vedestä ja maidosta ja kahvista ja teestä ja kotikaljasta ja appelsiinimehusta ja...

Kysymys: Pidätkö eläimistä? Jos pidät niin mikä on suosikkisi?

Madame: Pidän! Pidän todella paljon kaikista elämistä, mutta rakkain on lemmikkini Möky! Missä hän on? 

Möky! Möky? Tule tänne!

Sieltähän sinä tulit! Hyyvä poika, todella hieno poika!

Annas kun halaan sinua ihan kunnolla!

Kiitos haastattelusta Madame! Seuraavaksi voisin laittaa tähän vanhoja kuvia ja höpistä niistä jotain :)

Hetkinen, eihän se olekaan Madame?

Kyseessä on vanhin nukkeni koskaan, nimittäin Liisa! Hän on ollut aina minulla mitä muistan. Muistan myös kun yläasteella piti kuvata jokin kuvasarja liittyen johonkin projektiin. Sain silloin idean kuvata Liisaa ja muistan kuinka se oli samalla tosi outoa, mutta hauskaa! Se taisi olla ensimmäisiä kertoja kun kuvasin jotakin nukkea tosissani.

Toi prinsessa mekko on ollut alusta asti kovassa käytössä! Tykkään siitä yhä ihan liikaa! Se on jokin vanha lyhyen barbien mekko, joka ilokseni oli täydellinen littleille!

Muistaakseni yritin kuvata tässä jotain pientä kohtausta Madamesta ja kissasta?

Kuka nyt ei käyttäisi taskulamppua valona kuvissa?

Koska miksi ei työntäisi nukkea suoraan kuuseen?

Tää laatu on niin huimaavaa... Muistaakseni mulla oli joku vanhempien digikamera, jolla kuvasin näitä?

Pikku brätzit oli mulle ja yhdelle kaverilleni se juttu kun oltiin pieniä! Kun little pullip tuli taloon, hän sai käydä kaikkien pikku brätsieni vaatteet läpi yllään! Yhä on nuo kaikki vaatteet käytössä :D

Little Pullip Cornice saapui seuraavana jouluna Madamen kaveriksi!

Nää mun muokkaustaidot on kyllä pysyny aina niin samana. Jotain ihmeellistä pelleilyä se on aina ollut xD Mutta kyllähän nää on ihan siistejä omalla tavallaan?

Violet tuli taloon vasta 2015, mutta pääsi nopeasti Madame kaveriksi! Sanoisin, että vasta Violetin tulon jälkeen, mun nukkeilu muuttui paljon aktiivisemmaksi. Mutta se on eri tarina se. 

Tajusin vasta nyt, että en ole koskaan kai sanonut blogini puolella, että olin reilu vuosi sitten Kanarialla, Las Palmasissa, ja mukanani oli Madame, Violet sekä Dina!

Madame on aina ollut mulle todella tärkeä ja hän muistuttaa mua monessa mielessä. Tää kymmenen vuotta hänen kanssaan on ollut uskomattoman upea! Oon saanut niin paljon nukkeilusta. Tähän kulminoituu moni mulle tärkeä harrastus: kirjoittaminen, nukkien profiilien pohtiminen, tarinoiden kehitteleminen, käsityöt, kuvien räpsiminen, ulkoileminen. 

Nukkeilu on omalla tavallaan opettanut minua samalla kun olen saanut itse toteuttaa itseäni. Jotenkin ihan käsittämätöntä kuinka voi saada niin paljoa iloa ja intoa tehdä jotain niin paljon ja niin pitkään. Eikä loppua näy!

Ensi postaukseen siis!

Kiitos kun luit tänne asti! 

Terveisin, 

 Madame ja Anni