10th Anniversary!

Hei ja tervetuloa juhlimaan mun kymmenettä vuotta nukkeilijana! 

Ihan uskomatonta, miten aika on mennyt niin nopeasti! Toisaalta musta tuntuu, kuin olisin aina kasvanut nukkien kanssa. Tässä postauksessa ajattelin eniten esitellä ihka ensimmäistä nukkeani ja hiukan haastatella häntä. Haastattelussa on muutama mun kysymys, mutta myös teidän jättämiä kysymyksiä, joita kysyin aikasemmin instagramin puolella! Ajatuksissa oli myös kaivaa vanhoja kuvia (mitä löydän) ja muistella vähän kaikkea mikä liittyykään nukkeihin ja nukkeiluun.

Reilu kymmenen vuotta sitten lähti tilaukseen ensimmäinen nukkeni. Tilattiin se ennen joulua joululahjaksi, mutta kyseessä oli malli, joka tuli virallisesti myyntiin 1/2011 ja siksi hän rantautui vasta helmikuun puolella luokseni! Kyseessä on siis Little Pullip Madame Raccoon!

Madamen nimihistoria on aika jännä. Hänen ensimmäinen nimensä oli Courney. Kerran äitini kuuli kun lausuin häntä "Kornyksi", jolloin hän sanoi, että voisin miettiä uudelleen nimeä. En ollut tuolloin edes tajunnut, mitä korni edes tarkoitti, mutta olin kiltti lapsi ja vaihdoin nimen. Niin hänestä tuli Kristabel. Madame Kristabel Ray hän on edelleenkin, mutta Kristabel ei loppujen lopuksi jäänyt nimeksi, joksi häntä kutsuisin. Sillä siinä välin kun vaihdoin Courneyn Kristabeliin, hän on ollut aina Madame. Hän on mun nukkeporukan se "The Madame". Niin hänestä jäi vain Madame. Ja jotenkin olen aina kutsunut häntä Madameksi. Se jäi elämään ja siihen me kaikki olemme tyytyväisiä, sekä minä, äiti, että Madame :D

Halusin avata tämän nimitarinan tässä ensimmäisenä, sillä en saanut sitä järkeväksi haastattelu muotoon. Mutta nyt alkaa itse haastattelu! Madame, oletko jo valmis?

...

Madame, missä olet?

Madame: *saapuu hengästyen* Anteeksi, unohdin kellonajan!

Minä: Ei se mitään. Mitä olit juuri tekemässä?

Madame: Kiisseliä iltapalaksi! Vien vain tämän kattilan parvekkeelle vielä!

Minä: Selvä, ihan rauhassa vain. Voin näyttää tässä välissä pari kuvaa.

(Mun silloinen lempi kuvausmetsä on nykyään maan tasalla ja siinä on hirveästi uusia taloja)

Madame: *palaa nopeasti* Noin! Nyt se on jäähtymässä! ...odotitteko jo kauan?

Minä: Kahden kuvan verran vain. Jos haluat vaihtaa vaatetta tai rauhoittua vielä hetken, voin näyttää pari kuvaa lisää.

Madame: Kiitos, mielelläni! Palaan pian!

Minä:... sanoin, että voisit rauhoittua hetken. 

Nämä on ensimmäisiä kuvia Madamesta ikinä! Vanha koneeni kertoi, että päiväys oli 7.2.2011!

Madame: Noniin! Nyt olen vihdoin edustuskelpoinen!

Minä: Oletpa tyylikäs! Pakko heti kysyä, mistä saat inspiraatiota asuihisi?

Madame: *istuu samalla tuoliin* Seuraan paljon muiden nukkien vaatteita ja tyylejä. Olen aina ihastellut esimerkiksi Lunan tyyliä ja rakastan hänen mallistoaan! Rakastan myös itsetehtyjä vaatteita! Tämä sinunkin virkkaamasi mekko on ihana!

Minä: Kiitos *punehtuu* No, oletko valmis ensimmäiseen kysymykseen?

Madame: Anna tulla vaan!

Kysymys: Miksi halusit juuri Little Pullipin ensimmäiseksi nukeksi:)?

Madame: Tämähän kysymys on sinulle! Miksi kysyt sen minulta?

Minä: Ah, anteeksi. Mutta tiedät kantani. Voisitko sanoa sen kun nyt kuvaan sinua?

Madame: Okei sitten! Tykästyit Littleihin! Vaikka ensin mietit isoa Pullippia ja jopa Blytheä, päädyit äitisi kanssa tilaamaan minut. Ja niin kävi aina uudestaan. Koit sen omaksesi! Kuvasit meitä nukketalossa, joka oli juuri meidän kokoisille tarkoitettu ja tykkäsit virkata meille vaatteita. Olimme helppoja ottaa mukaan ja kuvasit meitä kaikkialla. Siitä tuli tapa ja nautit siitä! Olit muutenkin aina innokas kuvailemaan kaikkea mahdollista!

Minä: Kiitos, osasit sanoa sen hyvin!

Kysymys: Miten päädyit ostamaan hänet?

Madame: Ai minut vai? Miksi kysyt sinulle kohdistettuja kysymyksiä minulta?

Minä: Vastaa nyt vain, jooko?

Madame: Koska satuin olemaan saatavilla? Olin kai ainoita littlejä siihen aikaan Mollamaniassa. Ihastuit minuun ja pyysit tilaamaan minut.

Kysymys: Mistä nautit kaikkein eniten?

Madame: Kaikenlaisesta tekemisestä. Olinpa yksin tai porukassa, mulle on kaikenlainen tekeminen tosi tärkeää. Siihen tekemiseen keskittyminen ja vain sen asian ajattelu auttaa minua nauttimaan!

Kysymys: Millainen perhe sinulla on?

Madame:...miksi kysyt tätä? Luulin, etten saa puhua tästä kuvatarinan ulkopuolella?

Minä: Se ei ollut minun kysymykseni, vaan toisen. Vastaa jotain.

Madame: No tuota... mulla oli äiti. Ja isä. Mutta heitä ei siis ole enää. Luulin olevani ainut lapsi. Vasta vanhempana sain tietää omistavani sisarpuolen... niin että isäni oli myös sen isä. 

Kysymys: Kuka on sun paras kaveri?

Madame: Kaikki!

Minä: Tässä kysyttiin yhtä.

Madame: Mutta ei se ole reilua... kaikki on eri tavalla parhaita! Lunaan olen tutustunut työkuvioissa ja hänen kanssaan on ihana työskennellä! Mia on mukava kämppäkaveri, mutta joskus tuntuu, että olemme tutustuneet liikaakin, jos se on mahdollista. Violet on hauska! Voisi tosin olla hiljaa joskus. Livia on niin suloinen nuori velho, haluaisin oppia häneltä paljon! Sandra on tullut lyhyessä ajassa minulle tosi tärkeäksi, onhan hän...

Minä: Anteeksi, mutta tuossa oli jo paljon. Ensimmäisenä ajatuksiisi tuli Lumi, joten oletan hänen olevan sinun paras kaverisi.

Madame: Hän on Luna! En ymmärrä miksi hän haluaa kutsuttavan taitelijanimellään. Olen aina tuntenut hänet nimellä Luna. Hän on minulle Luna, olipa taiteilija tai ei. Ja kyllä, hän on minulle todella tärkeä. 

Kysymys: Tykkäätkö olla kuvattavana?

Madame: Aluksi se oli outoa, mutta nykyään tykkään!

Kysymys: Tykkäätkö kaakaosta?

Madame: Joo! Ja Cokiksesta! Ja Fantasta ja Spritesta ja pommacista ja vedestä ja maidosta ja kahvista ja teestä ja kotikaljasta ja appelsiinimehusta ja...

Kysymys: Pidätkö eläimistä? Jos pidät niin mikä on suosikkisi?

Madame: Pidän! Pidän todella paljon kaikista elämistä, mutta rakkain on lemmikkini Möky! Missä hän on? 

Möky! Möky? Tule tänne!

Sieltähän sinä tulit! Hyyvä poika, todella hieno poika!

Annas kun halaan sinua ihan kunnolla!

Kiitos haastattelusta Madame! Seuraavaksi voisin laittaa tähän vanhoja kuvia ja höpistä niistä jotain :)

Hetkinen, eihän se olekaan Madame?

Kyseessä on vanhin nukkeni koskaan, nimittäin Liisa! Hän on ollut aina minulla mitä muistan. Muistan myös kun yläasteella piti kuvata jokin kuvasarja liittyen johonkin projektiin. Sain silloin idean kuvata Liisaa ja muistan kuinka se oli samalla tosi outoa, mutta hauskaa! Se taisi olla ensimmäisiä kertoja kun kuvasin jotakin nukkea tosissani.

Toi prinsessa mekko on ollut alusta asti kovassa käytössä! Tykkään siitä yhä ihan liikaa! Se on jokin vanha lyhyen barbien mekko, joka ilokseni oli täydellinen littleille!

Muistaakseni yritin kuvata tässä jotain pientä kohtausta Madamesta ja kissasta?

Kuka nyt ei käyttäisi taskulamppua valona kuvissa?

Koska miksi ei työntäisi nukkea suoraan kuuseen?

Tää laatu on niin huimaavaa... Muistaakseni mulla oli joku vanhempien digikamera, jolla kuvasin näitä?

Pikku brätzit oli mulle ja yhdelle kaverilleni se juttu kun oltiin pieniä! Kun little pullip tuli taloon, hän sai käydä kaikkien pikku brätsieni vaatteet läpi yllään! Yhä on nuo kaikki vaatteet käytössä :D

Little Pullip Cornice saapui seuraavana jouluna Madamen kaveriksi!

Nää mun muokkaustaidot on kyllä pysyny aina niin samana. Jotain ihmeellistä pelleilyä se on aina ollut xD Mutta kyllähän nää on ihan siistejä omalla tavallaan?

Violet tuli taloon vasta 2015, mutta pääsi nopeasti Madame kaveriksi! Sanoisin, että vasta Violetin tulon jälkeen, mun nukkeilu muuttui paljon aktiivisemmaksi. Mutta se on eri tarina se. 

Tajusin vasta nyt, että en ole koskaan kai sanonut blogini puolella, että olin reilu vuosi sitten Kanarialla, Las Palmasissa, ja mukanani oli Madame, Violet sekä Dina!

Madame on aina ollut mulle todella tärkeä ja hän muistuttaa mua monessa mielessä. Tää kymmenen vuotta hänen kanssaan on ollut uskomattoman upea! Oon saanut niin paljon nukkeilusta. Tähän kulminoituu moni mulle tärkeä harrastus: kirjoittaminen, nukkien profiilien pohtiminen, tarinoiden kehitteleminen, käsityöt, kuvien räpsiminen, ulkoileminen. 

Nukkeilu on omalla tavallaan opettanut minua samalla kun olen saanut itse toteuttaa itseäni. Jotenkin ihan käsittämätöntä kuinka voi saada niin paljoa iloa ja intoa tehdä jotain niin paljon ja niin pitkään. Eikä loppua näy!

Ensi postaukseen siis!

Kiitos kun luit tänne asti! 

Terveisin, 

 Madame ja Anni