Moikka!
Sain tossa käsikirjoitettua taas tarinaa ja tajusin iteki vasta kuinka paljon tässä on kaikkee jännää viel tulossa! Ongelma on vain vähän se, miten aion toteuttaa sen kaiken. Oon oikeesti surkee suunnittelee yhtää mitää, veikkaan et tää käsikirjoitus ei oo mikää kauheen pysyvä juttu mulla. Ennemminkin suuntaa antava, kuten Pirates of the Caribbeanissakin sanotaan niistä merirosvolaeista xD
Mut siis mulla olisi teille vihdoin tarinaa, joten käydään sen kimppuun!
Zilla: Haha, voisin nauttia tästä ikuisuuden...
?:*ilmestyy tyhjästä toisen taakse* Ai mistä?
Zilla: Tästä loitsusta. Pidän siitä.
?: ...Kieltämättä tämä oli vahva loitsu päästä sisään. En tullut tänne kuitenkaan huvikseni. Päästä heidät, niin poistun rauhassa.
Zilla: Onnitteluni sisälle pääsystä, mutta miten ajattelit päästä pois?
?: Yhtä helposti kuin tulinkin. Tulin tapaamaan pikkuserkkuani, mutta löydettyäni tämän oman kotinsa eteisestä, minun tarvitsi vain koskea häneen ja sanoa pari hassua sanaa.
Zilla: Olen vakuuttunut. En tiennyt, että Penrosen suvussa on joku järkeväkin velho. Olen tavannut vain yhden tollon.
?:Tiedän ketä tarkoitat, mutta kyse ei ole nyt hänestä, vaan tytöstä. Päästä hänet ja kaverinsa.
Zilla: Jos pyydät oikein kauniisti?
?: Enpä taida... Myhrzene lehzna
Zilla: Hei! miten osaat tuon taian?! Lopeta se, kakara!
?:Itse olet yksinäinen kakara, jolla on aikaa vain kiusata.
J´ordie
Zilla: Ei, ei tuota!
Zilla: Hävisi... ja sai haluamansa. Voihan kökkö...
Madame: Mmh... Mitä ihmettä se oikein oli? Joku loitsu siis?
Mia: Zilla...
Madame: Mitä sanoitkaan?
Mia: Hänen nimensä on Zilla. Tunsin hänet pienenä. Tai oikeastaan veljeni tunsi.
Madame: Minäkin tiedän yhden Zillan... Hän on varmasti tuo sama henkilö, kerran kun puhui äidistäkin sillä lailla.
Mia: Hän sanoi tunteneen äitisi?
Madame: Joo. He tapasivat jolain loitsukurssilla. Äitini ei ollut mikään paras, mutta Zilla päätyi auttamaan häntä ja heistä tuli ystävät.
Mia: Ei Zillalla ole ystäviä!
Madame: Ei tällä hetkellä varmasti olekaan. Muistan kuitenkin olleeni jokin kahdeksan vuotias, kun tapasin hänet äitini seurassa juttelemassa kiroilematta ja loitsimatta ketään. Hän vaikutti hetken jopa mukavalta.
Mia: Mikä sitten muutti tilanteen?
Madame: Isä. Zilla koki, että jäi liian syrjään. Ehkä hän pelkäsi menettää äitini, tai jotain sen kaltaista.
Mia: Älä vain sano... Zilla tappoi vanhempasi koska pelkäsi menettää äitisi?
Madame: Vain Zilla voi ajatella niin kieroutuneesti. Tai sitten hänellä oli joku taka-ajatus sen loitsun kanssa, minkä hän laittoi äitiini, ikään kuin äiti olisi ollut jokin koekappale.
Mia: ...tarkoitat varmaan veljeäni. Minä olin se, joka houkutteli Zillan ottamaan hänet oppipojakseen, vaikka olen yrittänyt peittää sen asian mielestäni hokemalla itselleni toisin. Mutta olisi voinut arvata, ettei siitä mitään tullut.
Madame: Tää kaikki on tosi hämmentävää... Onko siis veljesi nyt Violetin sisällä?
Mia: Olen vahvasti sitä mieltä.
Madame: Ei hyvänen aika! Se tappaa Violetin! Aivan kuten vanhempani!
Violet: Et sitten yhtään kovempaa huutanut kuolemantuomiotani? Olemme sentään yhä samassa huoneessa, jos huomasitte minua keskustelultanne.
Madame: A-anteeksi kun huusin. Olemme näköjään täsmälleen niillä paikoilla, missä olimme ennen kirousta. Olin juuri tässä tulossa juttelemaan sinulle, kun jokin kiskaisi meidät tästä tilasta... Miten tälläinen tilanne on edes mahdollinen?
Mia: Hyvinkin. Kaikki on mahdollista kun on kyse taikuudesta ja magiasta! Voisi jopa pohtia onko muita tapoja murtaa kirousta?
Madame: Jos sellainen olisi ollut, isäni olisi tietänyt sen! Ei hän olisi muuten uhrannut itseään sinetöidäkseen veljesi!
Violet: ...kuka säilyttää moista sinettiä pinkissä matkalaukussa keskellä ei-mitään?
Poju: Voisin kysyä ihan samaa.
Violet: Kas sinussa on eloa!
Poju: ...
Madame: ...silti! Ei ole muuta keinoa!
Mia: Miksi olet noin ehdoton? Siksikö, että isäsi tappoi itsensä sen takia sekä pelastaakseen sinut sen kohtalolta? Isäsi toimi varmasti isänvaiston varassa, joten joku voisi oikeasti tietää asiasta enemmänkin.
Madame: ...keneltä sitten asiaa kysyisi?
Vuhvuh!
Violet: Suski! Olitko huolissasi täällä?
Mia: Veljeni ei ole ainut tollo. Pikkuserkkuni on käyttänyt taikuutta jo pitkään.
Madame: Mutta entä lait? Eikö taian tehnyt velho ole ainut joka voi muuttaa tai murtaa kirouksen? Niin isä ainakin sanoi!
Violet: Suskii! Ihanaa kun olet kunnossa. Minäkin olen nyt.
Mia: Osaat sitten pilata tunnelman. Pikkuserkustani voisi olla kuitenkin hyötyä. Hän on juuri koulussa opiskellut lakeja (ainakin silloin kun viimeksi hänestä kuulin). Ehkä hän tietää, jos niitä voisi jotenkin kiertää.
Madame: Epäilen vahvasti, mutta tee kuten tahdot. Mitä mieltä sinä olet Violet?
Violet: Hyvä tyttö...
Violet: ...Haluan kysyä pikkuserkultasi ihan muutakin kuin vain siitä asiasta. Haluan nimittäin kysyä, voisiko lakeja kiertää jotenkin niin, että siskoni muuttaisi muotonsa takaisin ihmiseksi ilman...
Madame: Ilman Zillaa. Ymmärrän.
No, kuinka me se pikkuserkkusi tänne kutsutaan?
Tadaa!
Olen yllättävän tyytyväinen tarinaan tällä hetkellä. Toi nukketalo on tosiaan vanhempieni luona, jonne en ole menossa viikkoon. Sitä ennen minun ehkä kannattaisi miettiä, mitä aion kuvata, sillä viimeksikin mä otin näitä kuvia paljon ja sitten vain nyt asettelin ne tollei järkevästi. Kirjoittamani kässäri auttoi odotettua enemmän saamaan kuvista ehjän tarinan. Vähänkö siistiä ku iteki huomaa kehittyvänsä! :D
Ja siis joo... tämä postaus tuli tehtyä päivässä, toisin kuin viimeksi. Se yksi ainoa kommentti viime postauksen jälkeen vain sai muhun jotain ihmeellistä energiaa tän tekemiseen! Kiitos siitä^^
(En myöskään ikinä malta pantata täysin valmista postausta, se on mielestäni typerää, varsinkin silloin, kun varsinaista postauspäivää mulla ei oo.)
Toivon, että saisin seuraavan postaukseni silloin... 30.10. valmiiksi. Yritän tähdätä siihen, mutta syyn saatte tietää vasta sinä päivänä ;) Ei mul muuta, nähdään!
