Mistä kaikki sai alkunsa

 

Hei!

Mulla on ollut pitkään mielessä kaksi asiaa: Ottaa uusi ryhmäkuva, sekä paljastaa vihdoin yhtä kirjoittamaani tarinaa tänne. Ensimmäisen asian sain viime viikolla tehtyä! Kuvassa on myös lainassa oleva kaverini nukke Neo (musta pupillinen demonipoika), mutta kaikki muut, kaksikymmentäyhdeksän nukkea, ovat minun rakkaita nukkejani<3

Toiseen asiaan. Viimeksi sain itse kuvatarinan päätökseen, mistä oon yhä varsin hämilläni. Heitin siihen myös paljon uutta materiaalia, mikä liittyy mun toiseen tarinaan. Sen myötä ajattelin valaista asiaa enemmän myös tänne blogin puolelle. Tarinalla on varsin monta tiedostoa tällä hetkellä: Tarina kylästä, joka tuhoutui ja palasi; Turvapaikka, sekä Meren Tyttären taustaa. Tarinan alussa keskeisin hahmo on nukkeni Meri, josta napsin kuvia yksi päivä auringonlaskun aikaan. Ehkä en just nyt paljastakaan vielä muuta... hyvää lukuhetkeä!

Mistä kaikki sai alkunsa

Veden alla Ahtolassa, asuu Ahti ja vaimonsa Vellamo. 

Vellamo on veden emäntä, veen emonen. 

Vellamolla ja Ahdilla on paljon lapsia, vedenhaltioita, ja he ovat saaneet niitä kauan, todella pitkän ajanjakson ajan. 

Nämä vedenhaltiat asuvat meressä ja pukeutuvat meren vaahtoon. Ihmiset kutsuvat heitä merenneidoiksi tai -miehiksi. 

Yksi monista vedenhaltioista oli nimeltään Rianna.

Riannalla oli oma seikkailunsa maan päällä, (mitä en nyt kerro tässä, sillä hänen tarinansa olisi liian pitkä tässä kerrottavaksi) minkä jälkeen hän huomasi olevansa raskaana ihmismiehestä. Hän yritti salata asiaa, mutta synnytyksen lähestyessä, hän paljastui äidilleen.

Vellamo vihastui Riannan tekoon ja kirosi lapsen kuolemaan. Rianna kuitenkin synnytti terveen lapsen, ja kiintyi häneen. Rianna kuitenkin vaipui epätoivoon. Hän ei rukoillut äidiltään tai isältään apua. Hän kääntyi Vainajien puoleen.

Vainajat lupasivat, etteivät veisi lasta kuolemaan, jos he saisivat itsensä Riannan, joka oli ensimmäisenä vedenhaltiana saanut sukua ihmismiehen kanssa. Näin Rianna siirtyi oman lapsensa tilalle kuolemankiroukseen, joka oli jo luvattu Vainajille. 

Vainajat ajattelivat, että oman sukunsa haltiana Rianna voi siirtyä lapsensa tilalle. Siksi he suostuivat Riannan ehdotukseen. Rianna pyysi vielä Vainajilta aikaa etsiä lapselle paikka jatkaa elämäänsä, sillä lapsi oli hädin tuskin viikon ikäinen, eikä pärjäisi meren vaahdoissa yksin.

Vainajat antoivat hänelle kolme päivää aikaa. 

Ensimmäisenä päivänä Rianna pohti antavansa lapsensa peikoille, mutta heidän ahneutensa paljastui Riannalle nopeasti. Hän ei halunnut lapsestaan sellaista.

Toisena päivänä hän pohti antavansa lapsensa ihmisille, mutta huomasi ihmisten pelkäävän paljon, eikä Rianna halunnut, että hänen lastaan pelättäisiin.

Kolmantena päivänä Rianna tapasi maalla kulkiessaan erään metsänhaltian. Haltia kuunteli häntä ja ymmärsi hänen tilanteensa täysin. Rianna ei huomannut hänessä mitään vikaa. Silloin hän pyysi haltiaa ottamaan lapsen huostaansa, sillä itse hän vaipuisi seuraavana päivänä Vainajien joukkoon lapsensa sijasta. Lapsi oli siihen aikaan viikon ja kahden päivän ikäinen. Haltia suostui tähän ja lupasi, että Riannan lapsesta kasvaisi viisas tyttö. Se tyttö oli Rianna Merehte Vellamo.

Mutta sillä hetkellä lapsi kuului metsänhaltioille.

Metsänhaltia kasvatti tyttöä kuin omaa lastaan, eikä kertonut tytölle tämän olevan oikeasti vedenhaltioiden ja ihmisen sukua.

Merethe tutustui pikkuhiljaa kyläläisiin, sai paljon huomiota ja kehuja, eikä lainkaan osannut odottavan mitään pahaa tapahtuvan. Hän eli ja kasvoi onnellisena ja kaikki halusivat opettaa tuota fiksua pientä olentoa, joka läheni iällisesti vasta kuutta ihmisvuotta. Merenhaltiana hän oppi sinä aikana jo paljon ja tyttö kasvoi nopeammin kuin normaali ihminen. Kylän vanhin ja viisain haltia, joka opetti Meretheä paljon, oli hänet huostaan ottanut haltia.

Kunnes tapahtui eräänä päivänä, että eräs Victoria -niminen haltia häädettiin heidän kylästään. Syy oli ollut Merethen, mutta kukaan ei halunnut myöntää sitä. Victoria oli ollut se, joka oli opettanut kiellettyä magiaa Merehtelle ja Merethe oli yrittänyt kokeilla tuota magiaa. Siksi kyläläiset syyttivät ja hylkäsivät Victorian, sillä halusivat pitää Merethen omanaan. 

Sinä päivänä Merethe tajusi ensimmäistä kertaa, että metsänhaltia ei ollut ottanut häntä suojaansa täysin hyvää hyvyyttään. Hänellä oli ollut koko ajan suunnitelma tyttöä varten, vaikka välittikin tuosta. Hän myös tiesi, että tuohon veden ja ihmissuvun olentoon ei metsänhaltia voisi koskaan kiintyä paljoa. Tyttö tulisi olemaan liian vahva ja viisas tuollaisenaan ja vanhin haltioista oli huolestunut tytöstä. Hän jopa alkoi katumaan, että oli suostunut ottamaan hänet huomaansa. Heidän piti tehdä jotain tytölle. 

Vanhimman metsänhaltian ajatuksia vaivasi monta asiaa. Victoria oli ehtinyt opettaa tytölle mustaa magiaa, mikä sai tytön osaamaan käyttää sitä. Kaikki haltiat eivät osanneet sitä taitoa, sillä se täytyi aina oppia joltakulta. Tyttö kuitenkin tuntui omaksuneen mustan magian aivan liian helposti ja nopeasti. Kuinka hän oli sen tehnyt? Vai onko kyseessä jokin merenhaltioiden taito? Vai oliko kyse tytön äidin tekemästä uhrauksesta? Merethe oli säästynyt Vainajien kohtalolta, kuolemalta, äitinsä teon tähden. Vanhinta pelotti, kuinka näin pieni henki oli pelastunut kuolemalta. Miten se oli mahdollista? Hänessä oli pakko olla jotain erityistä, miksi Rianna uhrasi itsensä. Vai uhrasiko Rianna henkensä vain sen tähden, ettei halunnut lapsensa kuolemaa? Onko tämä vilpitön rakkauden teko antanut Merethelle kuolemaa uhmaavia voimia? Pystyisikö Merethe viivästyttämään kuolemaa tai vaikka säästettyä elämää? Voisiko hän olla jopa pelastus kaikille metsän haltioille, jotka menettää tässä ihmismaassa yhä enemmän pinta-alaa asua ihmisten tekojen seurauksena? Voisiko Merethe löytää heille uuden paikan asua, jostain merten takaa?

Pohdittuaan kaikkea pari päivää, hän kutsuu Merethen paikalle. Tyttö istuu tunnollisesti hänelle osoitetulle pienelle istuintyynylle ja kuuntelee.  

Niin vanhin päätyy kertomaan ensimmäistä kertaa, kuka tyttö oikeasti on. Hän ei paljasta kaikkea, mutta tarpeeksi saamaan tytön järkyttymään. Hän kertoi tavanneensa tytön äidin ja sanoi tämän antaneen lapsensa pois. Hän ei pystynyt kasvattamaan Meretheä meressä, sillä oli ongelmissa Vainajien kanssa. Vanhin ei kertonut asiasta sen tarkemmin ja Merethe kiivastui ja vaati saada tietää enemmän.

Vanhin kysyi, pystyisikö tyttö pelastamaan metsänhaltiat tämän merihaltian voimilla ja löytämään uuden kyläpaikan. Merehte kuitenkin suuttui entisestään ja sanoi, ettei tee sitä koskaan metsänhaltioiden kaltaisille valehtelijoille! Tuon vanhimman pyyntö kyläpaikan etsimisestä jopa provosoi tyttöä käyttämään voimiaan ensi kertaa tietäen merenhaltian kyvyistään. Tämän seurauksena meri vyöryy rannasta koko kylän ylle ja Merethe loihtii sen ajatuksissaan kauas merten syvyyksiin. 

”Minä löysin kylällesi paikan! Olkoon se nyt suoraan meren pohjassa!” Merethe huusi vanhimmalle raivoissaaan. Mutta siitä vanhin metsänhaltia raivostuu. 

”Sinä kirottu! Voit ehkä siirtää kyläni merten pohjaan, mutta väkeeni et kajoa! Kiroan sinut kantamaan jokaista tämän kylän sielua niin kauan, kunnes löydät ja rakennat heille uuden kylän!”

Niin vanhin metsänhaltija ajautui käyttämään kiellettyä magiaa Meretheen. Vanhin teki sen pelastaakseen oman kylänsä haltiat, joiden kylän oli pieni kuusivuotias ihmis- ja merenhaltiaolento tuhonnut.

Itse magian käyttäjä, vanhin metsänhaltija, tuhoutui maan tomuksi.

--------------------------

Tämä tarina on saanut paljon vaikutteita Suomen mytologiasta, mistä välillä innostun aivan valtavasti. Varsinkin Camilla ja Viveca Stenin kirjoittamat Synkät Vedet -kirjasarja on saanut mut fiilistelemään tällaista meri teemaa ja sieltä kumpuavaa mytologiaa todella paljon (eikä unohdeta että rakastan uimista ja sitä tunnetta, kun uidessani perhosuintia tunnen lentäväni)! 

Toinen innoittaja on nuorempana lukemani Maan Kätkemät -kirja ja siitä alkava Reeta Aarnion kirjoittama kirjasarja. Aivan mahtavia kaikki osat! Monia muitakin saman teemaisia kirjoja on tullut luettua. Esimerkiksi Sari Peltoniemen Kuulen Kutsun Metsänpeittoon ja Taivazalan Joutsen (Mistä alkaa kirjasarja, jota en tällä kertaa ole lukenut. Kohdistuu minua vähän nuoremmille). Mieleen tulee myös Timo Parvelan kirjoittamat Sammon Vartiat sarja, jota on todella viihdyttävää luettavaa! Pakko vielä sanoa Ritva Toivolan Tuomas Karhumieli ja Anni Unennäkijä -trilogia!

Huomaatte varmaan, et jos innostuu jostain todella paljon, sitä myös tulee luettua paljon :D Suomen oma mytologia on vaan jotain niin rikasta ja on ihana, kuinka sitä tuodaan nykynuorille esille kirjojen muodossa! On myös ihana saada kirjasuosituksia. Itse sain omalta mummaltani tänään tekstiviestiä, jossa serkku välitti viestin, että mun kannattaisi lukea Elina Rouhiaisen Susiraja sarjaa. Olen lukenut Rouhiaiselta Väki -trilogian, joten voisin haluta lukea häneltä lisääkin kirjoja! Mun tbr pino (To Be Read) vaan kasvaa :D

Okei, nyt lopetan kirjojen fiilistelyn, tätä menoa kirjoille pitäisi tehdä blogi (ihan kuin kirjagram tilini ei riittäisi :D).

Tuo kuvausreissu oli upea! Oltiin miehen kaa anopilla käymässä, kun satuin vilkaisemaan ikkunasta pihalle. Nähdessäni upean punaisen auringonlaskun, mä vaan ilmoitin, että mun on pakko päästä ulos kuvaamaan ja lähdin melkee samalla kävelin ovesta pihalle. (Kyllä, jätin huivin, pipon ja hanskat sisälle. Kun vaan pitää olla liian nopee xD)

Niin, piti kysymäni, mitä piditte tästä ja haluutteko että julkaisen tätä lisää? Mulla on vaan pari lukua lisää, mut ne onkin sellaisia, mitä olen koko ajan korjaillut ja viilannut lisää. Tuokin luku on saanut hautua todella kauan ja olen aina palannut siihen ja korjaillut sitä. Kerran annoin yhdelle kaverille tämän luettavaksi ja kysyin onko siinä mitään järkeä. Kaveri kehui sitä ja samalla antoi hyvää palautetta siitä, että en tajunnut paljastaa kaikkea metsän haltian motiiveita. Hassua, miten asiat oman pään sisältä on joskus niin vaikea kirjoittaa ylös ja selittää ne mahdollisimman selkeästi. Nyt kuitenkin koin tämän olevan sen verran selkeä, että uskaltauduin laittamaan sen tänne. Olisi ihana kuulla palautetta siitä, koska tämä on ollut itselle iso projekti (ja tulee olemaan vielä isompi), joka on vasta alkutekijöissään.

Ajattelin tähän loppuun vielä laittaa muita kuvausreissun tuotoksia, sillä ihana Sally oli myös mukana! Kiitos todella paljon jos olette jaksaneet lukea kaiken tänne asti!

Ihania talvipäiviä kaikille!