Haaste

Moi tyypit! Itse olen ollut tässä hiukan kipeänä ja olen keskittänyt voimavarani siihen, että olen raahannut itseni kouluun. 

Tarina seisoo, sillä oon näköjään unohtanut seuraavasta osasta kuvata ensimmäiset kuvat nukkekodissa..., ja se nukkekoti edelleen on kotikodissa Jyväskylässä. Et tää on tällaista Tampere-Jyväskylä välimatkan sahaamista eestaas. Pahoitteluni!

Mutta siis kuten otsikosta voi lukea, sain ensimmäisen haasteeni. Ja päätin sen tehdä saman tien. Älkää kysykö mun logiikkaa postauksien teosta ja aikatauluista. Sellaista ei ole olemassa. 

Kyseessä on siis haaste, jossa pitää kertoa, millä perustein liityn blogien lukijaksi.

Ja tietysti ihana blogini lukija Kiki antoi minulle tämän haasteen :3

Haasteen ohjeet:

1. Kirjoita haasteen ohjeet

2. Kirjoita asioita, mitkä otat huomioon kun liityt blogiin.

3. Pane postaukseen halutessasi esim. kysymyksiä "Katsonko kuvien laadun yms..."

4. Lopuksi kokoa tärkeimmät asiast, millä liityt blogeihin.

5. Haasta väh. 5 blogia tähän samaan haasteeseen.

Mitä ajattelen bannerista?

Kun päätyy uuteen blogiin, bannerihan siihen tupsahtaa heti ensimmäisenä. Jo siitä voi huomata laadusta, nukeista ja ihmisestä paljonkin asioita. Toki kaikki panostaa banneriin, mutta joskus ei niin vakuuttava banneri on laittanut minut epäröimään. Tuntuu kuin banneri ei vastaa siihen, mitä ihminen ekaa kertaa ajattelee tullessaaan uuteen blogiin; Mistä tässä on kyse?

Kun kyseessä on nukkeblogi, se tulee ilmi bannerin tekstistä tai kuvista. Aina nimittäin nukkeblogin bannerissa ei ole nukkien kuvia, mutta usein silloin sivuston nimessä on sana "pullip" tai "doll", josta tietää millaisella sivustolla on. Itse tykkään nähdä heti bannerissa kirjoittajan nukkeja, joista hänet sitten tunnistaa kaikkien joukosta. Tämä toki ei ole välttämätöntä että tulisi muistetuksi.

Banneri kertoo myös ihmisestä. Tai ainakin minusta se kertoo sen, etten ole ottanut selvää bannereista, en ole tehnyt työtä sen eteen ja että haluan tukea enemmän tähään pullip porukkani luomaan nimeen "Groupmini":in. Toki voisin kehittää jonkin kivan bannerin tämän nimen kanssa, mutta... en ole saanut aikaiseksi, okei?

Missä järjestyksessä luen blogia?

Bannerin vilkaistuani silmäilen heti ensimmäisen postauksen. Saatan joskus liittyä joskus lukijaksi jo sen perusteella: Koska hän on postauksen tehnyt, onko siinä useita ihania kuvia, kuinka paljon itse innostun juuri tämän tyypin nukeista, kuinka tämä tuo nuket esiin, onko niissä jotain erikoista? Kyse on paljon omista sen hetken ajatuksistani, mutta tietysti myös henkilön omasta aktiivisuudesta ja tavasta pitää blogia (myönnän etten itse ole kauhean helppo...).

Sitten palaan sivun ylös ja tajuan katsoa, mitä kaikkea blogissa on; tarinaa, nukkeprofiilit, tutoriaalit, kirjoittaja itse, jotain spessua? Innostun usein lukemaan tarinoita ja katson, kuinka kirjoittaja suhteuttaa kuvat ja tekstit yhteen. Myös selkeä kirjoitusasu on plussaa. Tarinan pituus (tai napakkuus?) ja kuvien vangitsevuus (ei paineta!) ovat myös plussaa.

Muuta sanottavaa?

Mä en hallitse näiden kysymysten rajaamista, oon puhunu kahdessa oudossa kysymyksessä myös paljon muutakin: Katson blogin perusilmettä. Sen ulkoasua ja tekstiä. Katson koska viimeksi on postattu, vähän myös vilkaisen kuinka usein postauksia on tullut. Katson myös kuvien laatua. Lukijamäärä minun tulee huomattua vasta kun itse olen miettimässä, alanko seurata blogia vai en. Joten se ei ole vaikuttanut päätöksiini tähän mennessä lainkaan. Luen mitä tykkään lukea, seuraan ketä haluan. Mielestäni jokainen saa valita ihan itse ketä seuraa. En edes pidä omistani linjoistani niin tiukasti kiinni.

Tiivistelmä:
Katson banneria ja blogin perusilmettä.
Katson, onko henkilö tehnyt nukketarinaa.
Katson, koska viimeksi on postattu.

...ja kaiken tän jälkeen musta tuntuu et mä olen se, joka tarvitsee bannerin.

Tajusin juuri, etten ole kuvannut joululoman jälkeen yhtään Pullippejani. Nää kaikki kuvat on vähän sieltä täältä. 1, 2, 4, 5 kuvat oon ottanut viime vuoden helmi-, maalis- ja huhtikuussa kun oon ollut Karkussa! Kolmoskuvan löysin koneelta ja sillä olen joskus osallistunut kuvakisaankin! Kuudes kuva on... joskus vuosi sitten otettu? En edes muistanut tuollaista kuvaa, mutta se oli liian nätti unohdettavaksi!

Ja oon surkee haastamaan ketään, mutta kai mä nyt joitain keksin...

Emzi ja Lozi (heywereallmadhere.blogspot.fi)
Inka (doll-thing.blogspot.fi)
Veera (nowdollalwaysdoll.blogspot.fi)
Hobitti (mypieceofthecakepullip.blogspot.fi)

Hellurei~

Vieras

Päivää ja Hyvää Uutta Vuotta! 

2016 meni ja 2017 tuli. Voisin omasta puolestani sanoa, että oli jo aikakin. Vuonna 2016 tapahtui niin paljon kaikkea. Niin itselleni kuin pullipeillenikin. Mutta siitä on vain vähän aikaa kun kokosin jonkinlaista koostetta pulliphistoriastani, joten tuntuu oudolta toistaa samoja asioita. 

Olen viimepäivinä pyöritellyt nukkieni tarinaa ja miettinyt paljon tarinaan liittyvien asioiden setvimistä. Tämän seurauksena, olen sekä tänään että eilenkin kuvannut matskua, joita olen ajatellut käyttää kahdessa seuraavassa osassa. 

Haluan sanoa vielä ennen kuvia, että en oikeasti yhtään tiedä kuinka pitkä tästä tarinasta oikein tulee. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että on niin paljon asioita setvittämättä ja uusia ideoitakin on tässä tullut.

Mutta sen enempää spoilaamatta, mennään itse tarinaan!

Livia: Ihmiset hei! Onko teillä täällä ruokaa?

Mia: Juu oota hetki!

Madame: Kuka se oli? Miten joku on päässyt tänne sisään?

Mia: Liviahan se on. Pikkuserkkuni siis. Kysymykseesi, Madame, ei häntä tarvitse kutsua. Hän usein ilmestyy kun häntä tarvitaan.

Violet: Miten se on mahdollista? 

Mia: Kysy sitä häneltä, minä menen vaihtamaan vaatteet ja laitamaan ruokaa. Paitsi että haluatko sinäkin, Violet, vaihtaa vaatteita? Minulla on joitain.

Violet: Kiitos, Mia, mielelläni.

----------

Madame: ...eli, sinäkö se olit, joka mursi kirouksen?

Livia: Tottakai! Miten muuten luulet päässeesi Zillan kirouksesta? Jos en olisi tullut paikalle, olisitte yhä kirouksen sisällä.

Violet: Miten osasit tulla paikalle?

Livia: Velhon vaistolla. Sitäpaitsi siitä on ihan liian kauan kun viimeksi vierailin täällä.

Mia: Toisin sanoen siitä on ikuisuus.

Violet: Livia kuule...

Violet: Onko sinulla jotain neuvoa toisen velhon kirouksen purkamiseksi?

Livia: Pakota kyseinen velho purkamaan se jollain verukkeella - Mutta jos kyse on Zillasta, unohda koko juttu.

Violet: ENKÄ UNOHDA! Pakko olla jokin keino! *tiputtaa omenan lattialle*

Madame: Violet rauhoitu...

Violet: Enkä rauhoitu! Poju on asunut sisälläni jo kauan ja siskoni on koira! Kuka voi olla tässä tilanteessa rauhallinen?!

Poju: Minä?

Violet: Turpa tukkoon siellä!! Poistu minusta ja vähän äkkiä!

Poju: Sinä tiedät ainoan tavan.

Livia: Pyydä Zillaa muuttamaan sinut koiraksi.

Muut (myös Poju): Täh??

Livia: Olen kuullut muulloinkin ihmisen sielun olevan toisen sisällä, mutta en usko, että se mahtuisi koiran sieluun. Tapahtuisi repeämä ja voisit päästä Pojusta eroon.

Mia: Entä jos tämä uskomuksesi on väärä?

Livia: Silloin Violet saisi ainakin elää siskonsa kanssa koirana.

Violet: Entä Poju? Olisiko hän yhä ruumiissani, vaikken itse olisi siinä enää?

Livia: Uskoisin niin.

Mia: Mitä sinä olet oikein opiskellut? Etkö tiedä mitään varmaksi?

Livia: Itseasiassa en ole ollut vähään aikaan koululla kun olen ollut harjoittelussa. Mutta siitä olen varma, ettei velhoihin, varsinkaan Zillaan, kannata luottaa.

Mia: Livia... sinäkin olet velho.

Livia: Tottapa turiset.

*huoneeseen lankeaa hetken hiljaisuus*

Violet: Haluaisin puhua kanssasi kahden, Livia.

Livia: Sopiihan se.

Mia&Madame: *katsovat Violettia ja poistuvat*














Pätkäisen tästä poikki!
Tuntuu kuin en olisi ikuisuuksiin muokannut kuvia, kun tuli tällaista jälkeä. Toi on vaan aina paha yrittää kuvata sisällä ja vielä tuossa nukketalosas tuntui, että toi keittiö on nukketalon hämärin huone jostain syystä >.< yritin edes vähän lisätä valon määrää, mikä sai vähän utuisen tunnun kuviin. Pahoitteluni jos se häiritsee teitä, itse ajattelen, että näin on edes vähän parempi.
Huomaa etten ole mikään medianomi, yksi lähihoitajaksi opiskeleva vain, jolla alkaa koulu ens maanantaina! Pitänee palata tässä joku päivä Tampereelle.
Mutta yritän kuitenkin muistaa tehdä sitä toista osaa tarinaa, mikä on melkein kasassa.
Eipä mulla muuta, hyvää vuoden 2017 alkua!

Puheensorinaa Tanssiaisissa

Heips!

Kuten lupasin Instagramin puolella, tänään 21.12. (kattokaa kui maaginen luku),

vastailen teidän jättämiin kysymyksiin :) Niitä ehkä kerääntyi vain kuusi, mutta vastaukseni tulivat sen verran pitkiksi, että näin tämän järkeväksi postaukseksi. 

Mukana on tämän päiväisiä uurastuksen tuotoksiani. Ylpein olen aloituskuvastani, siinäpä oli tekemistä! En edes tajunnut mihin olin ryhtynyt xD

 Saatatte ehkä ihmetellä joitakin vaatteita? Minäkin ihmettelen, että keksin kaivaa legolaatikosta jotain vaatteita..., en edes muistanut niiden olemassaoloa, saati sitä, että ne sopisivat näille! En tiedä olenko yksin täällä ihan lumoutunut, mutta uudet vaatteet tekee näille nukeille (ja mun motivaatiolle) ihmeitä!

Mutta nyt niiden kysymysten pariin :)

Kysymys: Milloin kiinnostuit nukkeilusta?

Nyt tuli paha! Siitä on ikuisuus. Olen varmaan maininnut Gosupermodelista? Tyttöjen sivustosta, joka oli pitkään olemassa, mutta ei ole enää? Taisin ainakin mainita jossain postauksessa tästä. Se oli huippu paikka. Siellä luotiin oma malli, annettiin sille nimi, ostettiin sille vaatteita, sisustettiin sille huonetta, pelattiin sille rahaa ja tultiin kuuluisaksi milloin milläkin. Joko ihan pelkällä trollilla tai jonkin kisan voittamisesta tai olemalla vain tosi aktiivinen kaikkialla tai onnistu tekee lehden, joka rupes leviämään tosi laajasti tai paljosta pelaamisesta ja pelaamisen huippupisteistä... Okei ehkä nyt lopetan tän muistelemisen xD Mut sieltä se lähti. Törmäsin nukkeihin Gosupermodelin foorumilla (keskusteluissa) kun jotkut jutteli nukkeilusta ja tajusin jossain vaiheessa, että tosi moni harrasti sitä ja latasi kuvia nukeistaan ja näytti niitä toisilleen. Näin tutustuin nukkeihin ja mitä enemmän kuulin niistä ja itse aloin katsomaan niitä netistä, aloin haluta niitä koko ajan enemmän. Minulla kesti kauan, että sain sanottua äidille, et hei tällaisia on olemassa ja haluaisin sellaisen. Mietin, miten asiasta sanoisin ja milloin, ja minulla kesti varmaan vuosikin (tai joku puol vuotta en oo täysin varma) siihen, että sain sanottua niistä äidilleni. Kuulostaa ehkä oudolta mut oon ollu aina vähän ujo ja sit niin kalliin jutun saaminen jännitti, et miten äiti suhtautuisi asiaan. No, onneks Littlet tuli vastaan ja 2012 joulahjaks sainkin sitte Madamen!

Toisin sanoen tutustuin Pullippeihin joskus 15 vuotiaana? (Hui kamala nyt musta tuntuu tosi vanhalta).

Kysymys: Kauanko oot nukkeillu? Mikä on sun unelma nukke?

Kuten jo mainitsin, oon nukkeillu 2012 asti, kun sain ensimmäisen nukkeni. Voisin kuitenkin sanoa olleeni aktiivisin nyt 2015-2016 välisenä aikana, jolloin pullip porukkani kasvoi kahdesta kuuteen nukkeen!

Unelmanukke... Ihastuin alkuaikoina Pullip Tiphonaan. Kun innostuin littleistä olen usein selaillut aina niitä samoja, joista olen hankkinut jo jonkin verran mut täl hetkellä listalla on ainakin Little Pullip Rose ja Little Pullip Rosalind. Isoista Pullipeista suosikkejani tällä hetkellä on Pullip Eve Sweet ja Pullip Romantic Alice Monochrome, mutta en tiedä tulenko ikinä ostamaan niitä... Ja pakko vielä mainita, että vaikka olen usein sanonut, etten pidä hirveästi Daleista, niin Dal Chenille du Jardin on liian usein hämmästyttänyt minut söpöydellään :3 (ja siitä saan yksin kiittää Hobitti-Annia).

Kysymys: Onko obitsun hankinta kuinka kannattavaa/pakollista?

 Itse ostan obitsun vain, jos se on viimeinen vaihtoehto tai kuuluu kauppaan (Madame ja Zilla). Toisaalta little pullippien obitsut ovat kaikista pullip perheen nukeista taipuisimmat, mikä antaa todella paljon eri mahdollisuuksia kuvata ja ne elävöittää kuvia paljon. Tällainen obitsu maksaa siis Mollamaniasta tilaten 21€, mutta kerran Kilalassa käyneenä siellä oli sama obitsu hintaan 11€.

Ostaisin varmaan muille nukeille obitsuita mieluummin, jos minulle olisi obitsu -kokoisille nukeille enemmän vaatteita. Niitä kun pitäisi itse jaksaa tehdä tai tilata jostain Etsystä, enkä ole saanut kumpaakaan oikein aikaiseksi. Harmittaa tosi paljon, kun olen tehnyt stock-kehon kokoisille paljon kivoja vaatteita, mutta jos ostan kaikille obitsut, mikään vaate ei enää mene kenellekään. Obitsun hankkiminen riippuu mielestäni siitä, kuinka littleltä on hajonnut raajoja tai ihan vain siitäkin, minkälaisia kuvia haluaa ottaa ja minkälaisia vaatteita hankkii. 

Kysymys: Mistä obistu kannattaisi hankkia ja minkä kokoinen sen pitäisi olla?

 Itse olin tilannut Madamen obitsun Mollamaniasta ja Mollamanian sivustolla se ilmoitettiin vaaleana 11senttisenä obistuna. Niitä oli magneeteilla ja ilman. 

Kuten sanoin, kävin kerran Kilalassa ja näin siellä yhden samanlaisen obitsun halvempaan hintaan. Se oli silloin ainoa niin lyhyt obitsu siinä laatikossa, joten en mene takuuseen, että niitä on siellä aina. Mut jos sinulla on inhimillisempi matka Kilalaan kuin minulla, suosittelen, että menet kysymään sieltä ensin, ennenkuin tilaat Mollamaniasta. Ja varmasti muiltakin pullip-sivustoilta saa niitä, mutta itse tykkään tukea Suomen jälleenmyyjiä. 

Tässä välissä haluan mainita hybridit. Olen nähnyt netissä kuvia pullipeista, joilla on little pullipin pää, mutta sille on ostettu normaalin pullipin (onko se toi 27cm?) obitsu. Mua on joskus houkutellut kokeilla tuota hybridiä ostamalla ihan vaan yksittäinen obitsu Mollamaniasta, mutta en ole tehnyt sitä. Olen joissain asioissa niin saamaton, varsinkin jos kyse on opiskelijan lompakosta...

Kysymys: Miten saa peruukin pysymään siistinä?

 Öh... Mun nukkien peruukit eivät kyllä ole kovin siistejä... Oon kattonut kyllä Ebaysta ja Etsystä peruukkeja ihan kohtuu hintaan, mutta jotenkaan en henno, kun jokaisella nukellani hiukset ovat suuri osa persoonaa. Esim. Mian tukkahan on aivan kauhea, mutta se vain jotenkin sopii sille ja sitäpaitsi Mialla ja hänen hiuksillaan on ihan henk.koht.tarinakin xD (pitäisköhän siitä joskus tehdä lyhyttarina?). Mut vinkkinä niin ei kannata hirveesti koskea hiuksiin ja jos onnistut tekemään jonkun kivan kampauksen niin pidä se. Liviallahan on aina ollut tuollainen kampaus ja minua hirvittää ajatuskin, kuinka pilaisin sen jos yrittäisin suoristaa hänen hiuksiaan tai jotain vastaavaa. Oon kyllä kuullut vinkkejä hiusten suoristukseen, mutta en ole vielä kerännyt rohkeutta moiseen. Sitäpaitsi Livian kiehkurat sopii sille, vaikka vähän takussa takaa ovatkin... Oon joskus harjannut tyyliin Violetin hiuksia ettei ne lentelis sinne tai tänne, mut helpompaa on pitää sen hiukset ponkkarilla kiinni!

(täysin muokkaamaton kuva kuvaa ikävästi todellisuutta)

Kysymys: Yleisiä virheitä jotka voi tehdä littlejä kuvatessa tms?

Tähän en oikein osaa vastata mitään tiettyä juttua. Lähinnä et kärsivällisyys palkitaan (tai sitten ei). Ja et ei kannata kuvata missään kauhean korkealla ku mulla kerran putosi se Madamen maha isolta kiveltä ja meni hetki löytää se... Et itse aina menen kaikkialle ja sitten saan pelätä näitten raukkojen puolesta joita aina laitan kaikkialle... xD

Ja ainahan kun menee kuvaamaan ja ottaa tuhat kuvaa ja sit ne jää lojumaan kameraan/tikulle/koneelle. Kannattaa heti kuvaamisen jälkeen lösähtää sohvalle ja käydä kuvat läpi ja poistaa tärähtäneet ja muuten mietyttävät "onkohan tämä nyt hyvä" kuvat pois! Näin säästyy paljon aikaa ja vaivaa.

Huhhuh! Se olis sit siinä! Tässä meni kauemmin aikaa kuin olin kuvitellut, mut eihän tässä mitään kun loma vihdoin alkoi! Ja pysyinpähän itselleni asettamassa aikataulussani. Hyvä vaan kun en ollut suunnitellut noita kuvia yhtään, meinasin kaivaa jotain vanhoja kuvia vain, mut kappas, kaikki muistitikut jäi Tampereelle ja oon nyt tääl Jyväskyläs joululomani 8) Olenpas taitavana taas..., mistä tuli mieleen, et oon hukannut Violetin ruskean takin, Madamen sinisen neuleen ja Suskin!! En tiedä mihin oon laskenu ne, oon ettiny niitä kaikkialta!! Ja nyt mietin voinko jatkaa tarinaa ilman Suskia... Toivottavasti se edes löytyis jostain!

Ja hei kaipaisin palautetta. Oliko tämä kiva postaus? Haluatteko enemmän tällaisia postauksia?

Ja toivon et oikeesti nyt kommentoisitte tänne blogiin, koska...

Instagram-seuraajani tietävätkin jo, että olen aloittamssa instataukoa. Viimeisin asia minkä tänä iltana teen, on se, et poistan instan kännykältä ja pädiltä. Ajatus varsinaisesta instatauosta on itänyt kauan, sillä vaikka en aina laita kuvia sinne, oon silti siellä aina ja tuntuu et käytän instaa eniten kuin mitä muuta teen kännykällä. Ja varsinkin nyt joulun alla haluan haastaa itseäni olematta kännykällä niin paljoa. Että sellaista minulle kuuluu.

Mut Hyvää Joulun aikaa teille! Nähdään taas:)

Pahoittelijan orrenkorsi

Heips!

Täällä yksi pahoittelija jälleen.

Blogin tekeminen on unohtunut täysin, välillä nuketkin jääny laatikkoon pidemmäksi aikaa. Ne olen kuitenkin kaivanu aina välillä sieltä pois, etteivät raukat homehdu ;_; 

Tälläkin hetkellä en voi olla ajattelematta seuraavaa kahta viikkoa, niiden tapahtumamäärää ja tentteihin lukua (enimmäkseen niiden stressaamista). Ehkä joululoma tekisi mulle ihan hyvää.

 Sitä odotellessa^^

Mut hei kaivoin mun muistitikun esiin ja saatte ihastella mun jotain vanhoja kuvia. 

Yritän vähän katsoa mitä laitan tänne, mutta saa nähdä mitä tästä taas tulee.

Miasta kuvia elo-syyskuulta 2015.

Violetista ensimmäisiä kuvia 30.10.

Mä en ole tähän päivään mennessä osannut päättää kumpi näistä kahdesta edellisestä kuvasta on onnistuneempi... ja nää kuvat on siis joskus viime vuoden syys-lokakuun aikaisia... Voisi laittaa ehkä vähän talvisempia kuvia sekaan!

Ja nää lumikuvat todistaa sen, et oon kuvannut nukkejani myös lähiaikoina (enkä aina kaiva muistitikkua esiin?). Livia siis lähti kerran mukaan kun menin kauppaan ja siitä tuli enemmän kuvausreissu kuin kauppareissu xD

Halusin tehdä tällaisen "yritän-pitää-blogiani-elossa" -postauksen. Olen lähdössä huomenna kotikotiin, jossa voisin jopa harkita kuvaavani tarinaa (mihinköhän mä laitoin sen kässärin talteen...). Pitäisi siis pakata ja laittaa kaikki kondikseen tääl kämpillä, et mä voin huomenna koulun jälkeen hilpasta juna-asemalle. Ja kello on jo kymmenen illalla. 

Onneks huomenna ei oo aamutunteja! 

Auf Wiedersehen!