Viime sunnuntai meni aivan liian nopeasti. Siksipä ajattelin, että seuraava sunnuntai olisi looginen seuraava postauspäivä. Siitä on nimittäin nyt tasan vuosi ja viikko kun sain Violetin ja siksi ajattelin tehdä tällaisen Violet -aiheisen postauksen.
Miksikö?
Koska viisas Anni täällä tajusi selailla oman ig:nsä kuvia tässä jokin aika sitten. Kävi ilmi, että olin laittanut sinne kuvan Violetista tämän saapumispäivänä, mikä olikin 30.10.2015 (pitääpä muistaa joskus päivittää Violetin nukkeprofiiliin...).
On siis tasan vuosi ja viikko siitä, kun sain Violetin ja nukkeinnostukseni nousi huimasti.
Alkujaan kuulin nukeista gosupermodelissa, joka oli nuorten tyttöjen verkkosivusto, mutta nykyään kuollut ja kuopattu.
Sitten noin puolitoista vuotta takaperin löysin ihmisen nimeltä Annika. Tai oikein sanottuna löysin hänen bloginsa. Luin hänen nukketarinaansa ja seurasin muidenkin ihmisten nukkeblogeja. Niistä sain innostusta.
Ajattelin, että miksen minäkin pystyisi siihen?
Minulla oli siis kaksi nukkea ennestään, Madame ja Mia, vuosien 2012 ja 2013 joululahjat. Kuvailin niitä silloin tällöin, mutta sanoisin, että viime vuoden syyskuussa kun sain Violetin, varsinainen nukkeharrastajani heräsi. Violetista tuli lellikkini, kuvasin häntä paljon.
Ajattelin, että miksen minäkin pystyisi siihen?
Minulla oli siis kaksi nukkea ennestään, Madame ja Mia, vuosien 2012 ja 2013 joululahjat. Kuvailin niitä silloin tällöin, mutta sanoisin, että viime vuoden syyskuussa kun sain Violetin, varsinainen nukkeharrastajani heräsi. Violetista tuli lellikkini, kuvasin häntä paljon.
Vuoden vaihteessa hankin Livian, joka täytti täydellisesti tyttöporukkani. Ajattelin, että nyt olisi hyvä määrä nukkeja. Kävin tammikuussa jopa elämäni ensimmäisessä nukkemiitissä. Helmi- tai maaliskuussa taisin perustaa tämän blogini... Onko siitä niin kauan?
Tarinani lähti suoraan sanottuna vain lentämään. En suunnitellut ensimmäistä osaa tippaakaan, kuvasin vain mitä tuli mieleen. Siitä se lähti eteenpäin kehittymään päässäni varsin monimutkaiseksi stooriksi, jota ei oikein kykene hallitsemaan.
Kesällä halusin jotain muuta tyttöporukkaani. Tykkäsin siitä, mutta halusin jotain muutakin. Olin jo jonkin aikaa ajatellut Little Taeyang Sebastiania, vaikka en tunne kyseistä mangaa/animea kauhean hyvin. Sitten se tuli. Se oli osittain kesätyörahojen varjolla hankittu ostos, sekä myöhäinen ylioppilaslahja äidiltäni.
Ajattelin taas vaihteeksi, että nyt riittää, tämä on täydellistä. Mutta tarina eteni siihen malliin, että minulla alkoi kypsyä ajatus uudesta nukesta. Tarvitsin jonkun velhomaisen nuken Zillan rooliin. Ja sieltähän se tuli. Luin jonkun nukkeblogia, jonka kommenteissa joku oli myymässä littleään. Laitoin henkilölle s-postia ja niinhän siinä kävi, että nyt minulla on kuusi little pullippia!
Mun piti pitää Violetille joku kiva synttäripostaus, mutta tästä tulikin kunnon yhteenveto kaikesta tapahtuneesta. Lisää saa toki kysyä, jos jäi jokin kohta mietityttämään! Mutta nyt kuviin!
Tää postaus on aika monipuolinen, kun halusin laittaa tälläset ennen muokkausta ja muokkauksen jälkeen -kuvat :)
Kerrataanpas hiukan Violetin elämänvaiheita.
Violetin elämä on ollut aina aika yksinäistä. Ehkä siksi hän onkin hieman hullu kun on joutunut kestämään itseään.
Hullummaksi asia vain muuttui, kun uteliasuuttaan Violet meni aukaisemaan sinetin minkä seurauksena Poju tuli hänen sisälleen. (Kuva on toisen blogitekstini ajalta.)
Sitten Violet tapasi Zillan. Hän ei ollut pienenä nähnyt tuota, mutta läsnäolon hän tunnisti heti samaksi.
Zilla oli noitunut Violetin siskon Suskin (Susannan) koiraksi Violetin ollessa pieni ja Zilla piti tätä itsellään.
Kirous meni siitä pieleen, että Violetinkin olis pitänyt myös muuttua koiraksi, mutta hän muuttuikin vain osittain!
Tällä hetkellä Violet on siis puoliksi koira.
Sen lisäksi hänen sisällään on toinenkin henkilö.
Ja Violet oli asioidensa kanssa täysin yksin.
Sitten Violet tapasi Madamen.
Aluksi Madame huolehti Violetista kuin kaikista muistakin.
Kävi kuitenkin ilmi, että Violetin sisällä oleva henkilö oli tappanut Madamen vanhemmat ja Madame taistelee sisällään siitä, auttaako hän samalla vanhempiensa tappajaa, jos hän auttaa Violettia?
Koska sinänsä Violet ei ole tehnyt muuta kuin ollut typerän utelias ja Madame pitää häntä kaverinaan.
Miakin tuli samalla mukaan kuvioihin. Madame oli asustellut Mian luona jo jonkin aikaa ja nyt Violet kuin huomaamatta astui talouteen. Mia oli aluksi hiukan nyreissään, mutta tutustuttuaan Violetiin, heistäkin tuli kaverit keskenään. Jossain määrin kolmikossa on kuitenkin epävarmuutta, mikä lähinnä liittyy Zillaan ja tämän aiheuttamiin asioihin näiden kolmen tytön elämässä.
(Ja ignooratkaa Mian sekaisin oleva tukka)
Mut mulla olis vielä vähän kuvia!
Nää kaikki kuvat on siis viikon takaisia, nythan ulkona on valkoista lunta näiden syksyn sävyjen sijasta.
Tiedän, toi nauha on todella häiritsevä
Yhteispotretti miinus Livia
Älkää kysykö miksi jätin tytön ainoana sisälle, en tiedä sitä itsekään.
Mut joo oliskohan se tässä :) Tää postaus oli loppujen lopuksi tosi mukava tehdä kun sai vain muistella kaikenlaista ja kertoa Violetista enemmänkin. Mulla kuitenkin on ollu paljon koulujuttui ja muita iltamenoi, etten oo oikein koneelle ehtinyt. Tulen ikuisesti pahoittelemaan postaustahtiani. Toivottavasti se ei haittaa?
Kerrataanpas hiukan Violetin elämänvaiheita.
Violetin elämä on ollut aina aika yksinäistä. Ehkä siksi hän onkin hieman hullu kun on joutunut kestämään itseään.
Hullummaksi asia vain muuttui, kun uteliasuuttaan Violet meni aukaisemaan sinetin minkä seurauksena Poju tuli hänen sisälleen. (Kuva on toisen blogitekstini ajalta.)
Sitten Violet tapasi Zillan. Hän ei ollut pienenä nähnyt tuota, mutta läsnäolon hän tunnisti heti samaksi.
Zilla oli noitunut Violetin siskon Suskin (Susannan) koiraksi Violetin ollessa pieni ja Zilla piti tätä itsellään.
Kirous meni siitä pieleen, että Violetinkin olis pitänyt myös muuttua koiraksi, mutta hän muuttuikin vain osittain!
(Kuva aiemmista blogiteksteistäni.)
Tällä hetkellä Violet on siis puoliksi koira.
Sen lisäksi hänen sisällään on toinenkin henkilö.
Ja Violet oli asioidensa kanssa täysin yksin.
Sitten Violet tapasi Madamen.
Aluksi Madame huolehti Violetista kuin kaikista muistakin.
Kävi kuitenkin ilmi, että Violetin sisällä oleva henkilö oli tappanut Madamen vanhemmat ja Madame taistelee sisällään siitä, auttaako hän samalla vanhempiensa tappajaa, jos hän auttaa Violettia?
Koska sinänsä Violet ei ole tehnyt muuta kuin ollut typerän utelias ja Madame pitää häntä kaverinaan.
Miakin tuli samalla mukaan kuvioihin. Madame oli asustellut Mian luona jo jonkin aikaa ja nyt Violet kuin huomaamatta astui talouteen. Mia oli aluksi hiukan nyreissään, mutta tutustuttuaan Violetiin, heistäkin tuli kaverit keskenään. Jossain määrin kolmikossa on kuitenkin epävarmuutta, mikä lähinnä liittyy Zillaan ja tämän aiheuttamiin asioihin näiden kolmen tytön elämässä.
Mut mulla olis vielä vähän kuvia!
Nää kaikki kuvat on siis viikon takaisia, nythan ulkona on valkoista lunta näiden syksyn sävyjen sijasta.
Yhteispotretti miinus Livia
Älkää kysykö miksi jätin tytön ainoana sisälle, en tiedä sitä itsekään.
Mut joo oliskohan se tässä :) Tää postaus oli loppujen lopuksi tosi mukava tehdä kun sai vain muistella kaikenlaista ja kertoa Violetista enemmänkin. Mulla kuitenkin on ollu paljon koulujuttui ja muita iltamenoi, etten oo oikein koneelle ehtinyt. Tulen ikuisesti pahoittelemaan postaustahtiani. Toivottavasti se ei haittaa?
