Donin Seikkailut

 

Hei!

Olen miettinyt jo kauan, että haluaisin kertoa mun nukkien suhteista enemmän. Toki nukkeprofiilit on olemassa ja siellä lukee aina kyseisen nuken näkökulmasta jotain tämän suhteista. Profiilit tosin kaipaisivat pientä päivitystä sen suhteen. Sitäpaitsi haluaisin käsitellä tätä aihetta jotenkin kokonaisvaltaisemmin ja perusteellisemmin. Joten, täältä tulee!

 Mietin tässä, että mun kannattaa aloittaa "suhdekiemuroiden selvittelyt" mun ainoasta Little Taeyangista, Don Michael Penrosesta! Onhan hän minun ainoa poikani little pullip -perheestäni ja varsin haluttu littlejen keskuudessa x) Hän on varsin paljon aiheuttanut ihastumisia ja mieliharmeja. Uskon, että hänestä voisi kirjoittaa enemmänkin kuin yhden postauksen, mutta jos lähdettäisiin tällä nyt ensialkuun...

Ne jotka ovat lukeneet kuvatarinaa, tietävät Donin kirouksesta. Yritän tiivistää jutun tähän: Don joutui velho-opettajansa kohteeksi jo nuorena. Don oli ensimmäinen ihminen, johon Zilla kokeili kykyään jakaa ihmisen sielua moneen osaan. Tämän seurauksena Don jakautuu kolmeen osaan: 1. Tarinan alussa sinetistä vapautunut Poju, joka siirtyi Violetin sisään, 2. Madamen sisällä oleva sielun osa, joka osui Madameen kun hänen vanhempansa yrittivät purkaa Donin kirousta, 3. Oppipoika, jonka Zilla piti itsellään Donin kehossa, että se säilyisi. 

Tää kuulostaa näin kirjoitettuna aika ra'alta, mutta en ole halunnut itse ajatella sitä niin. Hauskuutta tuo myös se, kuinka itsessään yksittäiset sielun osat Donista voivat ihastua aivan eri henkilöihin!

Oon parittanut näitä kahta siitä asti, kun Poju tuli Violetin sisään!

Samalla varmaan ihan kauheaa jakaa mieli jonkun toisen kanssa, mutta samalla kehenkään ei tutustu yhtä hyvin kuin jakamalla mieli konkreettisesti! Poju (8/20 osa Donin sielusta) sekä Violet elivät niin pitkään samassa mielessä, että miltei väistämättä he alkoivat tuntea jotain toisiaan kohtaan. Rakastin sitä, kuinka Poju ja Violet kinastelivat toistensa kanssa sielunsa kyllyydestä ja samalla todella välittivät salaa toisistaan. 

He auttoivat toisiaan suunnittelemaan juonta Zillaa vastaan Livian loitsun sisällä. Toivo Pojun hengissä pysymisestä ja Donin kehon säilymisestä heräsi. Samalla heräsi toivo, että Violet vapautuisi kirouksesta ilman, että tämän keho ei kestäisi sitä. Yhteinen vihollinen  yhdistää kummasti. Varsinkin kun kyseinen vihollinen oli kironnut molemmat, Violetin jopa kahteen - tai no, kolmeen kertaan.

Mä vaan itken täällä kun muistelen tuota hetkeä, kun Livian loitsun aika raukesi! Violet aneli, ettei Poju vielä menisi. Poju antoi kaiken luottamuksensa Violetille. Hän todella uskoi tyttöön ja siihen, että kaikki vielä selviäisi! 

Madame on tosiaan kantanut lapsuudestaan saakka 2/20 osaa sisällään, sekä yrittänyt pitää tallessa Pojun sinettiä (huonoin seurauksin). Hän on aina pitänyt kumpaakin omana taakkanaan, kuin riesana, josta pitäisi päästä eroon, tuhota olemattomiin.

Oppipojan konkreettinen tapaaminen sai Madamen kuitenkin tajuamaan, että oli todella tuhoamassa jotakuta ihmistä. Hän tuli siitä erittäin surulliseksi. Ei, hän ei säälinyt oppipoikaa, vaan itseään. Hän itki sitä, että oli periaatteessa ollut valmis tappaamaan osan pojasta, jonka oli saanut vasta tavata.

Jokin tuossa keskustelussa ehti muuttaa molempia. Madame sai kohdata orjaksi itseään pitävän pojan, joka oli opetettu olemaan piittaamatta mistään. Madame, joka on aina piitannut kaikesta ja kaikista, halusi oppia tuntemaan tuon pojan paremmin! Hän myös täysin luotti Oppipojan pelastavan hänet, kun hän asteli surman suuhun :D

Oppipoika ihaili sitä, kuinka hullu Madame oli kiltteydessään. Kun hän tajusi, kuinka pitkälle Madame menisi hänen puolestaan, hän itse halusi pelastaa ensisijaisesti Madamen. Tosin, hän  kyllä pelasti kaikki tuossa luvussa :'D

Jep, Madame ja Oppipoika taisivat tuossa tehdä vaikutuksen toisiinsa. Jatkosta en osaa sanoa enempää, sillä tarinassa Oppipoika katosi jäljettömiin ja Madame on varmasti jälleen suruissaan. Haluan silti ajatella, että nuo kaksi ajattelevat toisiaan tälläkin hetkellä<3

Hyppään nyt ajallisesti tosi kauas, vuoteen 2016. Koska kun sain Litte Taeyang Sebastianin käsiini, suurin osa mun silloin ottamista kuvista Donista sattui olemaan Livian kanssa :D Onhan ne nyt todella söpöt keskenään. Idylli kuitenkin hajosi, kun ajattelin Livian olevan Mian ja Donin pikkuserkku, sekä velho. Voihan tässä toki ajatella, että he ovat joskus tavanneet, kun sukua on kokoontunut enemmänkin näkemään toisiaan. Jos nää ois ihastunut toisiinsa kun ovat olleet jotain 7v ja 9v? Sellainen ensimmäinen lapsen ihastus. Sit joku sukulaistäti ois tullut keskeyttämään ja kysymään, mitä te serkukset oikein pussailette xD

Olen aina ajatellut Donin olevan naistenmies. Don oppi elämään itsensä ja siskonsa kanssa. Hän tottui siskonsa nopeisiin tunneryöppyihin ja tiesi milloin varoa. Joskus heille saattoi tulla pahojakin riitoja, mutta jotenkin niistä aina selvittiin. Don oppi hallitsemaan vihansa ja keskittämään ajatuksensa kiinnostavimpiin asioihin. Kuten vaikka kauniisiin naisiin.

 Don rakastaa olla ihmisten kanssa ja ihmisten lähellä. Hän hakeutui koulussa kaikkien seuraan ja oli kaikkien kaveri. Hänestä tuli yksi koulun suosituimmista pojista. Hän on luonteeltaan aika rento ja avoin kaikelle ja siten hänelle on helppo uskoutua. Ensimmäinen vakavaksi katsottu seurustelu hänellä oli Linnean kanssa. He olivat rinakkaisluokilla, molemmat olivat 14 vuotta vanhoja. Linnea ihastui Doniin ensin, mutta oppiessaan tuntemaan Linneaa, Don ihastui yllättävän nopeasti tuohon upeaan tyttöön. He juttelivat paljon keskenään ja vetäytyivät usein kaksin niin pohtimaan elämää sekä tekemään yhdessä läksyjään. Heidän luultiin seurustelevan jo ennen kuin nuo kaksi tunnustivat toisilleen ihastumisensa.

Heidän elämänsä muuttui kuitenkin täysin. He ehtivät olla yhdessä vain pari kuukautta. 

Donin synttärit ovat 7.7. ja ennen 15 syntymäpäiväänsä Zilla vaati poikaa tekemään päätöksensä. Hän oli jo kietonut pojan pikkusormensa ympärille, mutta halusi silti saada pojan tekemään oman päätöksen. Velhon oppipojaksi pääseminen oli ollut Donin unelma jo muutaman vuoden, ei hän sitä tilaisuutta halunnut menettää! Raskain sydämin Don sanoi Linnealle, ettei voinut tavata tätä enää ja katosi sen jälkeen jäljettömiin. Luulen, että hän yhä kaipaa Linneaa jollain omalla tavallaan. Se tosin vaatisi sitä, että Donin kaikki sielun osat saataisiin yhteen ja samaan kehoon. Siinä tapauksessa tosin tuo sieluiksi revitty poika rakastaisi samalla Violetia, Madamea ja Linneaa! Mitenköhän se sen kestää, jos se jo nyt piiloutuu huoneeseensa ja keskittyy lähinnä yhteiseloon siskonsa kanssa, sillä hän haluaa myös korvata nuo hänen poissa olonsa vuodet rakkaalle siskolleen!

Aluksi ajattelin, että näillä olis joku kesäromanssi (lähinnä Linnean ulkonäön myötä :D), mutta mun oli pakko ottaa huomioon Donin syntymäpäivä ja näiden suhteen kehitys jo aikaisemmin. Nyttemmin olen ajatellut, että he ovat tunteneet vähintään yläkoulun alusta asti ja löytäneet toisensa viimeistään kasiluokan alussa. Yhtä tarinaa hahmottelin, jossa Linnean ystävät kannustaisivat Linneaa tunnustamaan rakkautensa Donille ja se on ehkä ainut juonen käänne jossa haluan pysyä. Muuten kyseinen tarina tarvitsee tämän postauksen jälkeen paljon punakynää!

Näistä kahdesta on selkeästi kerääntynyt mulle materiaalia. Ihana päästä julkaisemaan näitä!

Voisin sanoa, että tässä ois tällä erää Donin kaikki rakkausseikkailut! (Ehkä?)

Mutta kyseessä onkin enemmän Donin suhdekiemuroiden selvittelyä, ajattelin vielä tuoda muutamia tärkeitä hahmoja hänen elämästään esille!

Mun on kai pakko yrittää selittää vähän jotain Zillasta, onhan hän mun pahamaineinen velhoni ja Donin velho-opettaja! 

Kirjoitin jossain vaiheessa Päiväkirja, jota en koskaan kirjoittanut -tarinaa. Siinä oli hyvä aloitus ja tykkäsin siitä, mutta siitä puuttui jotain. En päässyt kunnolla käsiksi siihen pahaan, jonka kanssa Zilla vietti aikaa. Siinä oli liian paljon hyvää, tein siitä niin inhimillisen, etten enää löytänyt koko hahmosta sitä Zillaa, jota tarvitsin kuvatarinaan. Olin kirjoittanut täydellisesti itseni pussiin :D

Luonnetta: Zilla on suoraan sanoen ilkeä narsisti. Hän on loistava velho, mutta ei tykkää parrasvaloista. Hän usein karttaa ihmisiä, sillä ei tykkää puhumisesta heidän kanssaan. Kukaan ei ole nähnyt Zillan nauravan. Hän on aina elänyt sivussa, muiden näköpiirin ulkopuolella. Joskus hänen tielleen on kuitenkin törmännyt ihmisiä, jotka ovat sitten tahtomattaan joutuneet Zillan silmätikuiksi. Zillalla ei ole ystäviä, ainakaan ei ole ollut pitkään aikaan. Huhut kertovat Madamen äidin olleen Zillan kaveri, mutta Madamen äiti on kuollut, eikä Zilla kommentoi sanaakaan. Lähin ihminen velholle olisi oppipoika, vaikka Zilla ei nyt sillekään ole mitenkään läheinen tai varsinkaan hyvä sellainen.

Suhteet: Zilla ei harrasta suhteita. Hän pikemminkin nauttii kun saa ihmiset kärsimään. Toisin sanoen, hänen suhteensa perustuu vihaamiseen ja loitsutuiksi tulemiseen.

Zilla valitsi Donin silmätikukseen jo Donin ollessa lapsi. 

En ole koskaan osannut päättää, mitä hän on tehnyt Mian ja Donin vanhemmille, liekö tappanut vai kiduttanut vaiko mitä. Olen kuitenkin aina ajatellut, että Mia ja Don ovat asuneet koko lapsuutensa ilman varsinaista huoltajaa. Toki viralliset allekirjoitukset hankittiin serkuksien vanhemmilta, jotka katsoivat, että lapset saivat ruokaa ja kävivät koulussa. Muuten he eivät ehtineet tai jaksaneet katsoa Mian ja Donin perään.

Jostain syystä Zilla valitsi Mian ja Donin silmätikuikseen ja nautti heidän kärsimyksistään. Kun Mia kasvoi, hän tajusi nopeammin kuin Don, mitä Zilla oli tehnyt. Hän pyysi lopettamaan hänen kärsimyksensä. Zilla suostui tähän yhdellä ehdolla.

Kuvatekstin runo:

Kauniita simpukoita hän katseli

Kun eräs nainen viereen asteli

"Oletko kiinnostunut magiasta?" Nainen esitti asiansa

Poika nosti kiinnostuneena katseensa

Ja myönsi naisen olevan oikeassa

Ei poika osannut kuvitella

Että hänen siskonsa osasi lajitella

Sanojaan naiselle kuin simpukoita

Järjestellä hänen elämänsä

Ja päästää hänet pois silmistänsä

Ei siskokaan varmaan sitä ajatellut

Että magiasta kiinnostunut

Oli ikuiseen ansaan astunut

Lyhyesti sanottuna, Zilla antoi Mialle vaihtoehdot: Pelasta itsesi tai kärsikää molemmat.

Mia pelasti itsensä, sai terveytensä ja vapautensa. Lupaus oli tehty ja Zilla helpotti Mian oloja. Hän oli sentään saanut Mialta siunauksen opettaa Donille magiaa. Pikkuhiljaa Zilla ujuttautui Donin elämään ja houkutteli häntä magian maailmaan. Kun Donin 15v synttärit koittivat, Zilla lunasti tuon lupauksen ja vei Donin mennessään.

Mian elämä helpottui joksikin aikaa. Hän nautti yksin olostaan. Kun Mia kohtasi murtuneen Linnean, ei hän osannut auttaa. Hän esitti Linnealle surullista, ettei antaisi huonoa kuvaa itsestään. Siitä Mia on aina ollut tarkka. Mia on tarkka, hän osaa ajatella loogisesti ja valehdella sujuvasti. Hän huomaa usein asioita, joita muut eivät näe ja hän osaa käyttää hyödykseen kaikkea saamaansa tietoa. 

Hän todella nautti olostaan olla sellainen kuin oli, eikä kukaan nähnyt hänen lävitseen.

Vain Don ja Zilla olivat pystyneet siihen.

En väitä, etteikö Don olisi kohdellut myös Miaa aika kurjasti. He eivät olleet nuorina kauhean sopuisia keskenään. He riitelivät usein ja saattoivat lyödäkin toisiaan. He saattoivat elää monta päivää puhumatta toisilleen. He menivät omia menojaan, tekivät mitä mieli sattui. Heillä ei ollut vanhempia läsnä, he eivät oppineet käsittelemään tunteitaan. 

Mia teki sen ratkaisevan päätöksen, että antoi veljensä Zillan oppipojaksi.

Niinä aikoina Mia todella masentui ja tuli harhaiseksi.

Kyseessä toki voi olla jotain Zillan kaupanpäällisiä, sillä hänhän nauttii siitä, että näkee ihmiset onnettomina. Hän teki Mian onnelliseksi viemällä Donin pois, mutta se ei ratkaissut Mian syvintä ongelmaa.

Secret has been told: Mia on ollut aina vihainen. Hän oli aina tyytymätön kaikkeen. Hän oli koko ikänsä yrittänyt kehittää itseään, tulla paremmaksi ihmiseksi, opiskella viisaammaksi. Hän ei kuitenkaan koskaan saavuttanut mitään, mihin olisi tyytyväinen. Hän häpesi itseään, osaamattomuuttaan, mutta ei osannut sanoa sitä kenellekään. Niinpä hän vihasi itseään ja häpeän tunnetta itsessään. Viha on aina antanut hänelle energiaa, joka on saanut hänet toimimaan. Vihan tunne on aina saanut Mian haluamaan jotain, jotain mitä Mia ei ole täysin ikinä ymmärtänyt.

”On vihan takana pelko, 
Mut pelon takana toivo,
Että joku ottaa vastaan kun tipahtaa.” 
– Haloo Helsinki –

  Ennen hän oli purkanut sisäistä vihaansa veljeensä. Nyt hän ei keksinyt enää muuta, vaan päätyi purkamaan vihaa itseensä. Hän alkoi satuttaa itseään tarkoituksella. Se toi hetkeksi hänelle hyvän olon, mutta se katosi nopeasti. Tuli huonoja kausia, mutta välillä tuli myös hyviä. Hän osasi myös nauttia olostaan, mutta samalla masennus ja viha kylvivät hänen sisällään.

Lopulta hän tajusi, että oli vain pahentanut oloaan antamalla Donin mennä. Hänen tuli veljään ikävä. Hän katui sitä, että oli myynyt tämän velholle. Hän ajatteli, ettei antaisi sitä itselleen koskaan anteeksi.

Hän halusi eroon itsestään. Hän ei halunnut olla enää hän.

Hän päätti aloittaa hiuksistaan. Rakkaista hiuksistaan, joihin hän ei antanut kenen tahansa koskea.

Hän kuitenkin tiesi hyvän kampaajan, jota hänen pikkuserkkunsa Livia oli suositellut. Mia kutsui kampaajan luokseen. Kampaaja sattui olemaan ulkomailla, eikä tällä ollut juuri sillä hetkellä rahaa matkustaa Suomeen. Mia lähetti kampaajalle rahaa ja käski tulla nopeasti.

Kun kampaaja lopulta tuli, Mia ymmärsi, miksi Livia oli suositellut Madamea. 

Madame oli kiltti ja vahva persoona. Madame tunsi Zillan menneisyydestään. Madame tunsi itsekin vihaa ja siihen liittyviä tunteita. Hän oli ensimmäinen ihminen, joka selitti noista tunteista Mialle. 

Madame kykeni olemaan Mialle pikemminkin terapeutti kuin kampaaja. Hän puhui kuinka kauniit hiukset Mialla oli. Hän kyllä leikkaisi ne, jos Mia yhä halusi, mutta mitä enemmän he keskustelivat, sitä vähemmän Mia halusi sitä. Niin heistä tuli ystävät. 

Madamella ei ollut paljoa varoja ja pyysi jäädä Mian luokse hetkeksi asumaan. Yksin asuva ja masentuneesta mielestään tointuva Mia suostui siihen mielihyvin. Tämä asetelma on täysin sama kuin kuvatarinan toisessa osassa, jossa nämä kaksi liittyvät Violetin tarinaan mukaan!

Näin ympyrä on sulkeutunut ja olen kaikkeni antanut!

Sellaisia seikkailuja liittyy Donin elämään! 

Lisää seikkailuja saattaa tulla sekä tulevaisuudesta, että menneisyydestä. Työstän Livian ja Merin tarinaa ja pidän mahdollisena, että Don ja Mia vierailisivat tuossa tarinassa ja näkisivät tämän kuuluisan pikkuserkkunsa, Livian, ensimmäistä kertaa! On myös mahdollista, että Don saisi isommankin roolin tuossa tarinassa, mutta se asia on vielä hautumassa.

Loppuun vielä tällainen fakta: Don on aina ollut omalla tavallaan vahva persoona ja hän on aina halunnut ilmaista itseään jollain luovalla tavalla. Sinänsä kaikki olisi mennyt hänen kannaltaan paremmin, jos olisi valinnut minkä tahansa muun alan, kuin velhouden. 

Rakastan tehdä tällaisiä postauksia menneestä, nää koneen syövereihin hautuneet kuvat pääsee niin oikeuksiinsa! Mun kukkapoika<3

Kiitos jos luit tänne asti! <3