Hei vain! Kokeilin tossa pitkästä aikaa muokata kuvia, ja ainoa järkevä minkä sain aikaiseksi, näyttää tältä. Kyllä, tutustuin picmonkeyn maailmaan... ehkä vähän liiankin paljon *kokeili kaikkia efektejä*
Mä en edes tajua miten sain Madamen silloin pysymään tossa.
Kysytte varmaankin, sainko hänet kiinni kun hän putosi?
No, en tietenkään xD
Tällä hetkellä voin kai varoittaa, tulen höpöttämään tosta yhdestä kuvauskerrasta laittoman paljon. Välikommentteja ainakin riitti, kun selasin kuvia kameraltani.
Ja tiedän, on perjantai. Ei sentään kolmastoista (okei mistä toi tuli).
Eilen ja itseasiassa koko tällä viikolla meillä oli vieraita niin en ole ehtinyt koneelle.
Mut nyt oon höpöttäny jo liikaa, nyt tulee kuvia!
Madame hämmentyi kun tussasin sen huulet kuntoon xD
Tässä.., olin kivellä. Ja liikutin Madamea sen verran, että se hajosi osiin ja sen maha lensi ton kiven taakse pusikkoon (kuvasta katsoen oikeaan yläkulmaan). Sitä etsin sitten... hetken.
Madame kasassa hevosen kanssa. Sain tarpeekseni kivestä todella nopeasti.
Siirryin paikkaan jossa oli ihan älyttömästi hyttysiä. Otin pari kuvaa ja hukkasin Madamen mahan toistamiseen. Tällä kertaa menin paniikkiin. Revin ruohoa kohdalta, mihin olin luullut sen pudonneen. Hetken päästä henkäisin ja menin sen kymmenen metriä uudelleen, minkä olin kulkenut ja löysin mahan puolen metrin päästä (kiitos minun) ruohottomalta alueelta. Ja kyllä, otin kuvan Madamesta ilman mekkoa. Osasyynä se, että ainakun laitoin mekon päälle, se maha siis irtosi jostain hemm*tin syystä.
Violet oli myös mukana, mutta häntä kuvasin vain kahden kuvan verran. Ehkä sen takia, että sinä päivänä tehty mekko ei sopinut hänelle (siis omasta mielestäni).
Sitten siirryin hämähäkkikeinulle ja laitoin Madamen kasaan kunnolla. Ihan mekkoa myöten. Hyttysiä ei ollut, mutta paarmat ahdisteli.
Madame selittää jotain erittäin filosofista tästä metallimöykystä.
Nää on siis jotain mun pienenä saamiani Schleich - hevosia. Käytin nyt niitäkin mun kuvissa.
Siirryin puistosta sata metriä pusikkoon päin.
Toisaalta, siinä oli penkki ja polku, jolta menee minuutti kävellä kotiin (Tiedän, mun kuvauspaikat on lähellä. Tarvii vain astua talosta pihalle).
Madame pääsi ratsaille asti!!
Joo tossa oli siis kaksi kuvaa, samasta kuvasta. Alkuperäinen ja muokattu. Kauhea, eikö?
Ja tota muokatessani hevonen sai nimekseen Käpy, vaikka se ei ollut tarkoitukseni xD
fail mun laukku xD
Tässä vaiheessa siirryin omaan pihaan.
(wat ei meillä mitään pihaa oo, oon melkein ovella ja tossa melkein näkyy tie?)
Ja kuten voitte huomata, mikään tussi ei nyt kestä ja Madamen huulet on taas tollaset... Eäh!
Se siitä kuvauskerrasta, en nyt laita tähän noita yksittäisiä kuvia viikonlopulta koska eh... joko teen niistä oman postauksen tai unohdan noi kuvat kokonaan (koska suurin osa ei edes ole pullipkuvia, mieleni tekisi vain selittää kaikkea randomia). Mielipiteitä toki saa heitellä. Kommentit piristää kummasti. Eilen kaveri tuli messengeris (fbn sovellus, ei se vanha) kehumaan mun tarinaa ja tuli niin otettu fiilis. Teen sitä kyllä taas joskus, se tarina vain on nyt työn alla. Asiaa vauhdittaa kommenttinne, jos täällä nyt niitä lukioita on :'D
Joskus nimittäin tuntuu, että teen tätä blogia itselleni.
Tällä kertaa lopetan blogini suureen uutiseen.
TÄMÄ POIKA ILMESTYI TÄNNE EILEN!!
Rikkomaan tyttöporukan ja suututtamaan kaikki (paitsi Livian).
(+saamaan minut hyperventiloimaan)
En malttanut olla laittamatta vielä näitä kuvia!
...ja koska oon surkee lopettamaan nyt tätä blogitekstiä, laitan nyt nääkin kuvat ja selitän, et jo ennenkuin sain Livian, unelmoin, et jos joskus mulla on nää kaks nukkee, haluun ottaa niistä yhteiskuvia (ja enemmänkin). Livia on niin söpö tossa eilen tekemässäni mekossa, Donin takissa ja hiukset kiinni x3 Rakastuin Liviaan uudelleen.
Tervetuloa, Don Michael Penrose!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti